Sanavalinta säpsähdyttää kesken hyvinvointialuejohtajien paneelikeskustelun Tulevaisuuden Sairaala 2024 -tapahtumassa Helsingin Wanhan Sataman lavalla. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialuejohtaja Tero Järvinen kutsuu hallituksen sairaalaverkkolinjausta nahkapäätökseksi. Arkikielessä tällä viitataan usein jonkin asian vesittymiseen.
– Kun kaikkihan tietävät, että kaikki haluavat pitää rakkaista sairaaloistaan kiinni.
Hän harmittelee päätöksen jarruttavan samalla laajempaa keskustelua siitä, miten erikoissairaanhoitoa pönkitetään usein lähipalveluiden kustannuksella.
Rakkaat sairaalat. Järvisen tokaisu osuu suorasukaisuudessaan asian ytimeen. Nykypäivälle hän tunnustaa tilaisuuden jälkeen, ettei itsekään halua ”tietenkään” puuttua oman alueensa sairaalan palveluihin.
– Olemme koko ajan nähneet, että Seinäjoen on oltava jatkossakin ilman muuta laajan päivystyksen sairaala, kuten tähänkin saakka. Ajan myötä sairaalaverkolle on kuitenkin välttämätöntä tehdä jotain – asiantuntijoiden ja henkilöstön saatavuuden takia.
Hän ennakoi, että pula sote-alan henkilöstöstä voi johtaa tulevaisuudessa toimipisteiden lakkauttamisiin. Uhka voi havahduttaa myös hyvinvointialueet pohtimaan yhteistyötä vapaaehtoispohjalta.
Sote-päättäjiä yhteen kokoava tapahtuma Helsingin Wanhassa Satamassa järjestetään poliittisesti jännitteiseen aikaan. Edellisellä viikolla hallitus oli tehnyt ratkaisun sairaala- ja päivystysverkosta kehysriihessään. Tänään – tapahtuman avauspäivänä – hallituksen on määrä vastata opposition välikysymykseen sairaaloiden ”alasajosta”.
Tapahtuman avauspuheenvuoron on saapunut pitämään silti heti aamuyhdeksän jälkeen myrskyn silmässä oleva sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.). Hermostuneisuudesta kielinee se, miten hän lukee puheesta saman lauseen kahteen kertaan. Pahoittelee.
Juuso on ollut julkisuuden vyörytyksessä annettuaan Helsingin Sanomille haastattelun, jossa hän antoi ymmärtää sosiaalihuollon sadan miljoonan euron leikkausten tulleen hänelle – vastuuministerille – yllätyksenä.
On toinenkin sata miljoonaa euroa, josta on ollut vähemmän puhetta. Tämän suuruisia säästöjä hallitus sairaalaverkkouudistuksella kauttaaltaan tavoitteli. Hallituksen päätettyä viedä soveltuvin osin eteenpäin vain työryhmän esityksen ykkösvaiheen, tämä summa kutistui 26,3 miljoonaan euroon.
Vastaanottona tyrmistys
Kun sairaalaverkon tulevaisuutta pohtinut virkamiestyöryhmä toi tammikuussa esityksensä julkisuuteen, herätti se laajalti tyrmistystä. Etäisyyttä siihen otti myös Juuso, joka korosti medialle kyseessä olevan puhtaasti virkamiesten näkemys ja että työ on tehty ”täysin ilman nykytilanteen syvällisempää analyysia ja eri vaihtoehtojen vaikutusarviointeja”.
Sairaalaverkon tulevaisuutta pohtinut työryhmä esitti Suomeen kaksivaiheista uudistusta, jossa sairaaloiden päivystysverkkoa ja palveluja olisi karsittu ja keskitetty tuntuvasti nykyisestä. Uudistusta perusteltiin henkilöstöpulalla, väestön ikärakenteen muutoksella, kustannusten kasvulla sekä väestön muuttoliikkeellä kasvukeskuksiin.
Julkisuudessa kohua nostatti etenkin kakkosvaiheen esitys, jossa osa nykyisistä keskussairaaloista olisi muutettu suppeamman palvelun ”akuuttisairaaloiksi”, joissa ei olisi enää ympärivuorokautista leikkaussalivalmiutta, synnytyksiä eikä tehohoitoa. Tämä kakkosvaiheen esitys tulisi voimaan vasta 2028 tai viimeistään 2030 – eli tukevasti seuraavalla vaalikaudella – mutta työryhmän mielestä siitäkin tulisi säätää jo nyt.
Sairaalaverkkotyöryhmän raporttia moitittiin tuoreeltaan kattavien vaikutusarvioiden puutteesta. Sellaisten tekeminen ei kuitenkaan kuulunut työryhmän toimeksiantoon eikä olisi ollut siinä aikataulussa mahdollista.
Pölyn laskeuduttua sairaalaverkkotyöryhmän ehdotuksia ja niiden vaikutuksia on pureksittu pitkin talvea ja kevättä. Asiantuntijatyöryhmän pohjalta järjestettiin helmikuussa kaksi työpajaa, joissa olivat mukana keskeiset ammattijärjestöt, potilas- ja vammaisjärjestöt, yksityiset palveluntuottajat, yliopistot, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä hyvinvointialueiden edustus.
Työryhmän raporttia ja sen toimenpide-ehdotuksia käsiteltiin ministeri Juuson johdolla kestävän hyvinvointiyhteiskunnan ministerityöryhmässä, johon kuuluvat puheenjohtajana toimivan Juuson lisäksi varapuheenjohtajana toimiva kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) , Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutz (r.), maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.), sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) sekä sisäministeri Mari Rantanen (ps.).
Ministeriryhmä oli kokoontunut useamman kerran asiaan liittyen jo syksyllä 2023. Kokoukset jatkuivat tammikuusta eteenpäin keväällä 2024. Lisäksi oli sovittu hallituksen ministereiden, valtiosihteereiden sekä asiantuntijoiden työpajoista maalis–huhtikuulle, jolloin oli määrä työstää yhteistä näkemystä asiasta.
Tavoitteena oli, että poliittinen linjaus sairaalaverkosta saataisiin toukokuun alussa, ja tämän pohjalta hallituksen esitys terveydenhuoltolain muuttamisesta lausuntokierrokselle. Lakiesitys annettaisiin eduskunnalle budjettilakina syksyllä 2024 ja laki tulisi voimaan asteittain vuoden 2026 alusta.
Maaliskuun lopulla ministeri Juuso tiedotti julkisuuteen sairaalaverkkoa koskevan valmistelun etenevän. Osana virkavalmistelua oli määrä toteuttaa ”monipuoliset vaikutusten arvioinnit ja pohtia myös ”vaihtoehtoisia tapoja erikoissairaanhoidon tehostamiseksi”. Ministerityöryhmän kokouksia oli tarkoitus jatkaa maalis–toukokuussa. Tiedotteessa Juuso myönsi, että kokonaisuus on ”monin tavoin haastava”.
Oppositiolta vietiin terävimmät aseet
Sitten tapahtui asia, joka pakotti hallituksen äkkipäätökseen. Oppositioryhmät kertoivat jättävänsä välikysymyksen sairaaloiden ”alasajosta”. Seuraavalla viikolla hallitus tekikin yllättäen jo poliittiset päätökset sairaalaverkosta kehysriihessään. Yöpäivystyksiä ja leikkaussalivalmiutta karsitaan osassa sairaaloista, mutta kohua herättäneestä kakkosvaiheesta luovutaan. Oppositiolta vietiin terävimmät aseet käsistä.
Sosiaali- ja terveysministeri Juuson mukaan kakkosvaihetta oli valmisteltu kehysriihtä edeltävänä perjantaina vielä ”kovalla vauhdilla”. MTV:n Asian ytimessä -ohjelman haastattelussa ministeri kertoi kehysriihtä edeltävänä viikonloppuna selvinneen, että ”meidän ei tarvitse siihen kakkosvaiheeseen edetä”. Juuso on tunnustanut julkisuudessa olevansa helpottunut ja pitävänsä kakkosvaiheesta luopumista positiivisena asiana. Neuvottelut olivat olleet ministerin mukaan ”todella vaikeita” ja ”se ratkaisu, mihin olisimme päätyneet, ei olisi ollut hyvä”, hän kuvasi MTV:lle.
Miksi sosiaali- ja terveysministeri oli helpottunut siitä, ettei sairaalaverkon kakkosvaiheeseen ”tarvinnut mennä”, ja säästöt otetaan nyt jostain muualta? Ministeri kun on toisaalta ollut huolissaan sote-sektorin henkilöstöpulasta sekä siitä, että hyvinvointialueilla ”ei suostuta säästämään erikoissairaanhoidosta”, kuten hän taannoin Ylen A-studiossa totesi.
Helsingin Wanhan Sataman vaatenaulakoilla ministeri Kaisa Juuso tuijottaa toimittajan nauhuria, mutta ei halua avata näkemyksiään sairaalaverkon kakkosvaiheesta luopumiseen liittyen.
– En halua tässä vaiheessa kommentoida asiaa ollenkaan.
Sairaalaverkon uudistaminen perustuu hallitusohjelman linjauksiin, kuten:
Säädetään kansallisesta sairaaloiden ja päivystysten kokonaisuudesta vuoden 2024 aikana ottaen huomioon pitkät etäisyydet ja kielelliset oikeudet.
Uudistetaan erikoissairaanhoidon työnjakoa koskevat säädökset.
Ohjataan alueita uudistamaan palvelujaan perustuen palvelujen tarkoituksenmukaiseen porrastukseen.
Sairaalaverkkoon kajoaminen on ollut hallituksen isoista puolueista vaikeinta perussuomalaisille. Puolueelle, joka on ottanut keskustasta monin paikoin niskalenkin maakunnissa. RKP on taas vahtinut kielellisiä oikeuksia. Mutta ei sairaalaverkon uudistaminen ole helppoa kokoomuksellekaan. Hyvinvointialueiden päättäjien velvollisuuksiin kuuluu – totta kai – ajatella oman alueensa etua. Lisäksi kansanedustajillakin on omat kotiseutunsa ja äänestäjänsä.
Nimby-ilmiöllä eli suomennettuna ”ei minun takapihalleni” viitataan ilmiöön, jossa ihmiset eivät halua omalle asuinalueelleen sijoitettavan esimerkiksi päihteiden käyttäjien asuntolaa. Sairaaloita koskevassa keskustelussa taas toistui ilmiö, jossa kukaan ei halua karsia oman alueensa palveluista. Vastaavia poliittisia vääntöjä on käyty kouluista ja terveyskeskuksista.
Tämä ilmeni myös eduskunnan välikysymyskeskustelussa. Puheenvuoroja, joissa olisi harmiteltu sairaalaverkon kakkosvaiheen kaatumista, ei käytännössä kuultu salissa lainkaan.
Sairaalat enemmän kuin ”tuotantolaitoksia”
Helsingin Wanhassa Satamassa paikalla on myös sairaalaneuvos Risto Miettunen, työelämäprofessori Coloradon yliopistosta Yhdysvalloista. Hän on Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin entinen johtaja ja toiminut myös Kansainvälisen sairaalaliiton (IHF) puheenjohtajana. Hänen esityksensä otsikko ”Kuinka paljon sairaaloita Suomi tarvitsee?” ei voisi olla enempää asian ytimessä.
– Esitykseni ydin on, ettei suoraa vastausta tähän pysty antamaan, toteaa Miettunen Nykypäivälle jo edellisviikolla antamassaan puhelinhaastattelussa. Hän korostaa, että puhuttaessa sairaaloista voidaan tarkoittaa ”hyvinkin erilaisia asioita”.
– Ja ehkä lisänä vielä tähän – nyt kun olemme poliittisessa keskustelussa – helposti sairaaloiden rooliin ja palveluihin tulee myös elinkeinopoliittisia ja aluepoliittisia näkökulmia mukaan.
Miettusen mielestä hallituksen kehysriihessä tekemät linjaukset sairaalaverkkoon ovat ”hyvin tuotantolähtöisiä”. On karsittu yöpäivystyksiä ja leikkaussalivalmiutta tietyistä yksiköistä.
– Ymmärrän tämän taustan, koska talous on tiukalla ja rahoitus ei ole riittävällä tasolla.
Miettunen korostaa, että sairaalat ovat enemmän kuin ”tuotantolaitoksia”. Keskustelu sairaaloiden ympärillä on ollut varsin toimenpidevaltaista, vaikka niiden osuus on reilu kymmenesosa, kun 60–70 prosenttia ihmisten palvelujentarpeesta liittyy erilaisten kroonisten sairauksien hoitoon.
– Kun supistetaan tiettyjä toimintoja tietyistä yksiköistä, samalla ei ole varsinaisesti puhuttu siitä, miten palvelut sitten toteutuvat.
Hän on huolissaan, jos katveeseen jäävät sujuvien hoitopolkujen kehittäminen sekä se, miten meillä vastataan toteutumattoman hoidon tarpeeseen. Ja tässä Suomi sijoittuu OECD-maiden vertailussa keskimääräistä heikommin. Taakse jäävät vielä Romania, Slovenia, Kreikka ja Viro.
Suomen sairaalaverkko palveluineen perustuu siihen, miten väestö sijoittui meillä 40 vuotta sitten. Näin sanoo terveydenhuollon professori Kristiina Patja. Muuttoliike etelään ja suuriin kaupunkeihin merkitsee sitä, että edellytykset monien sairaaloiden laadukkaalle toiminnalle ovat murtumassa alta. Patja ei pidä tarkoituksenmukaisena, että joitakin maakuntien sairaaloita ”tekohengitetään” ostamalla niihin kalliita vuokralääkäreitä. Esimerkkinä tästä hän mainitsee Savonlinnan keskussairaalan.
Patja ei epäröi ottaa tätä esimerkiksi, vaikka on kotoisin itsekin Etelä-Savosta.
– Keskusteluissa menevät sekaisin väestön palvelujentarve sekä alueiden sinänsä oikeutettu huoli niiden elinvoimasta. Kun terveydenhuoltoa on tehty kohta 20-30 vuotta elinkeinopolitiikka edellä, niin tässä sitä nyt ollaan.
Vanhustenhoivaa vai elinkeinopolitiikkaa?
Professorin mielestä sairaalaverkon säilyttäminen nykyisellään vedoten elinkeinopolitiikkaan ei ole kestävää – ainakaan terveydenhuollon ja sen rahoituksen näkökulmasta. Hän muistuttaa, että alue ei saa yhtään enempää rahaa sen takia, että se haluaa ylläpitää sairaaloita. Kun ennen sote-uudistusta sairaanhoitopiiri lähetti laskun kuntiin, nyt hyvinvointialueet hallitsevat ”koko pakettia”: perusterveydenhuoltoa, erikoissairaanhoitoa ja sosiaalipalveluita.
– Ja tämä merkitsee sitä, että jos sairaalaa halutaan väkisin tekohengittää, merkitsee se säästöjä toisaalle. Nythän monilla alueilla ollaan säästämässä vaikkapa terveyskeskuspalveluista.
– Tai onko sitten niin, että vanhustenhoivasta voidaan tinkiä, jotta alueella voidaan harjoittaa toisaalla elinkeinopolitiikkaa?
Patja pitää myös valitettavana, että keskustelu sairaalaverkon karsimisesta iskee kansalaisten tunteisiin ja pelkoihin siitä, että erikoissairaanhoidon palvelut alueella heikkenevät.
– Ja tämä on ihan totta, mutta samalla unohtuu se, etteivät erikoissairaanhoidon palvelut ole enää kuin 1990-luvulla. Kyse on vaativasta osaamisesta, jota on jatkuvasti ylläpidettävä. Jos halutaan laatua ja turvallisuutta, käytännössä tämä edellyttää sitä, että sairaaloihin on saatava pysyvää henkilöstöä. Keikkalääkäreillä tämä ei valitettavasti onnistu.
Etelä-Savo kamppailee kasvavan vanhusväestön ja alenevan syntyvyyden puristuksissa. Hyvinvointialueella on kaksi keskussairaalaa, Mikkeli ja Savonlinna, joiden asema on ollut viime aikoina vaakalaudalla. Tämä on sisuunnuttanut alueen ihmiset. Savonlinnan puolesta on kerätty tuhansia nimiä adressiin. Perustettu Facebook-ryhmä. Jopa ”Savonlinna tarvitsee keskussairaalan” -kansalaisaloite, jonka nimienkeruu näyttäisi jäävän kuitenkin kauas siitä, että aloite etenisi eduskunnan käsittelyyn.
Etelä-Savon hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälä jätti yhtenä neljästä hyvinvointialuejohtajasta eriävän mielipiteen sairaalaverkkoa selvittäneen työryhmän raporttiin. Selvityksen ohjausryhmään kuulunut Seppälä ei usko, että sairaalaverkon tuntuva keskittäminen olisi vastaus henkilöstöpulaan.
– Päinvastoin, kakkosvaihe olisi pahentanut tätä henkilöstöpulaa entisestään, Seppälä sanoo Nykypäivälle Tulevaisuuden Sairaala 2024 -tapahtuman tauolla. Hän viittaa oman alueensa sairaaloita uhkaavaan alasajoon, mikä merkitsisi käytännössä isoa iskua alueen hoitajakoulutuksille, jos keskussairaalatasoisia harjoittelupaikkoja ei olisi jatkossa enää tarjolla. Tämä heikentäisi samalla mahdollisuuksia saada maakunnan alati kasvavalle vanhusväestölle hoitajia, Seppälä sanoo.
Tunnistatko tähän sairaalaverkkokeskusteluun liittyvän ilmiön, jossa jokainen alue katsoo asiaa omasta näkökulmastaan?
– Tunnistan, mutta kyse on myös kansallisesta asiasta. Tällä on vaikutuksia yleisemminkin, jos sairaaloiden alasajon myötä hoitoalan paikat katoavat.
Etelä-Karjala ei jäänyt odottelemaan
Etelä-Karjalan hyvinvointialue julkisti huhtikuussa oman tutkimuksensa, jonka mukaan ministeriön sairaalaverkkouudistus ei toisi säästöjä, vaan vähintään 30 miljoonan euron lisäkulut alueelle. Kustannukset syntyisivät, mikäli Etelä-Karjalan keskussairaala muutettaisiin suppeampien palvelujen akuuttisairaalaksi ja potilaita jouduttaisiin viemään kauemmas hoitoon.
Alueen toimijat kyseenalaistivatkin tämän pohjalta sairaalaverkon keskittämisestä lasketut sadan miljoonan euron säästöt.
Hyvinvointialuejohtaja Sally Leskinen huomauttaa tiedotteessa, ettei 30 miljoonan euron summaan ole edes laskettu, millaisia kustannuksia ja investointitarpeita syntyisi Helsingissä tai esimerkiksi Lahdessa, jotka joutuisivat vastaanottamaan eteläkarjalaiset potilaat.
Sairaalaverkkoa selvittänyt työryhmä listasi tammikuussa julkaistuun raporttiinsa pitkän liudan asioita, jotka tulisi selvittää lakisesityksen säädösvalmisteluvaiheessa, kuten:
Aiemman erikoissairaanhoidon keskittämisen ja työnjaon toteutumisen ja vaikutusten arviointi
Kansallisen tason kustannusvaikuttavuus ja kokonaistaloudelliset vaikutuket
Toiminnallisten ja taloudellisten vaikutusten arviointi alue-, sairaala- ja yksikkökohtaisesti
Laite- ja tilatarpeen vähenemisen kustannussäästöt
Työvoiman saatavuus ammattiryhmittäin ja alueittain
Asiakas- ja potilasturvallisuus eri toiminnoissa ja eri alueilla
Viimeisenä listalla mainitaan myös välillisten vaikutusten arviointi, jolla viitataan muun muassa alueen elinvoimaan ja koulutusjärjestelmään.
Kun sairaalaverkon tiivistämisen kakkosvaihe nyt haudataan, tähän liittyvät vaikutusarviotkin jäävät säädösvalmisteluvaiheessa nyt toteuttamatta?
Sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelevä lääkintöneuvos Sirkku Pikkujämsä vahvistaa, että näin on.
– Kun keskussairaaloiden profiiliin ei esitetä muutosta, tähän liittyviä vaikutusten arviointejakaan ei tehdä siinä hallituksen esityksessä. Virkakunta työstää lainsäädännön valmistelun nimenomaan poliittisten valintojen mukaan. Ja tämä on nyt poliittinen valinta, jonka mukaan me etenemme.
Osassa hyvinvointialueita on tehty omia selvityksiä ja vaikutusarvioita sairaalaverkosta. Mitä ajattelet tästä?
– Kun lainsäädännön muutoksia tehdään, kokonaisuutta pitää katsoa koko Suomen näkökulmasta. Yksittäisten hyvinvointialueiden omat sekä toiminnalliset että taloudelliset arviot voivat erota tästä. Arviot pitää tehdä aina myös kansallisesti, ei yksinomaan yksittäisten alueiden kautta.
Pikkujämsä toimi myös varapuheenjohtajana sairaalaverkkoa selvittäneessä työryhmässä. Hän asettelee virkamiehenä sanansa tarkkaan eikä lähde arvioimaan tähän mennessä tehtyjä poliittisia valintoja sairaalaverkon suhteen.
– Kun motiivina on kuitenkin henkilöstön riittävyys, kannan toki huolta siitä, mitä tulevat vuodet ja vuosikymmenet tuovat tullessaan kaikkiin niihin palveluihin, mihin tarvitaan sote-henkilöstöä. Tämä asiakokonaisuus ei tule varmasti poistumaan tulevien hallitustenkaan pöydältä, Pikkujämsä sanoo.
”Tämä on tunteita herättävä asia”
Tulevaisuuden Sairaala 2024 -tapahtuman toisena päivänä paikalla Helsingin Wanhassa Satamassa on myös sairaalaverkkotyöryhmän puheenjohtaja Petri Virolainen. Hän on hetki sitten osallistunut lavalla paneelikeskusteluun hyvinvointialueiden valvonnasta ja viranomaisyhteistyöstä Päijät-Hämeen hyvinvointialuejohtajan ominaisuudessa.
Virolainen korosti jo tammikuussa, että työryhmän esitykset ovat ”jatkumo” ykkös- ja kakkosvaiheineen ja toivoi niiden säätämistä samassa lakiesityksessä. Mitä ajattelet, kun tämä jää tältä osin nyt puolitiehen?
– Itse pelkään sitä, että moni selvityksessä esittämistämme asioista toteutuu, mutta suunnittelematta. Totuus on, että henkilöstö ei riitä kaikkien nykyisten sote-palvelujen tuottamiseen. On olemassa iso riski, että asiat menevät suunnittelematta eteenpäin ja silloin tämä on kivuliaampaa väestölle ja henkilöstölle, Virolainen vastaa.
Mitä tulee sairaalaverkon muutoksia koskeviin vaikutusarvioihin, työryhmän puheenjohtaja tunnustaa, että viime kädessä luotettavien arvioiden tekeminen tulevaisuudesta on vaikeaa, ellei mahdotonta.
– Totuus on, että vaikutusarvioita tulevaisuudesta on vaikea tehdä, koska siellä on olemassa niin paljon muuttuvia tekijöitä. Olisi hienoa, että tietäisimme, mitkä muutosten vaikutukset tulevat olemaan, mutta meidän on luotettava parhaaseen mahdolliseen tietoon ja käsitykseen. Ei ole olemassa sellaista dataa, joka yksiselitteisesti kertoo, mitä tulee tapahtumaan.
Toisaalta silläkin on kustannusvaikutuksensa, jos mitään ei tehdä, kuten työryhmä raportissaan katsoi.
Mikä on oma käsityksesi siitä, miksi sairaalaverkon kakkosvaihe päätettiin haudata?
– Tämä politisoitui hyvin vahvasti. Ymmärrän, että tämä on tunteita herättävä asia ja sitä on poliittisesti hyvin vaikea viedä eteenpäin.
Juttu on julkaistu myös toukokuussa ilmestyneessä Nykypäivä-lehdessä. Kuvat: Johanna Erjonsalo