Digitaalisten laitteiden runsas viihdekäyttö on yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin yläkouluikäisillä, ilmenee Jyväskylän yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Eniten ruutujen ääressä vapaa-ajallaan viettävät 15-vuotiaat voivat olla matematiikassa, lukemisessa ja luonnontieteissä jopa vuoden ikätovereitaan jäljessä.
Tutkimuksessa analysoitiin Pisa 2022 -aineistoa, joka on kerätty yli 10 000 Suomessa asuvalta 15-vuotiaalta nuorelta. Tutkijat selvittivät oppilaiden digitaalisten laitteiden käytön, digitaalisiin taitoihin liittyvän itseluottamuksen ja keskeisten oppiaineiden tulosten välisiä yhteyksiä.
Tulosten mukaan nuoret, jotka käyttivät digitaalisia laitteita usein viihdetarkoituksiin, menestyivät matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä selvästi heikommin kuin ikätoverinsa. Keskimäärin heidän tuloksensa vastasivat 14-vuotiaiden tasoa.
Yhteys havaittiin sekä poikien että tyttöjen keskuudessa. Sama tulos näkyi sekä syntyperäisillä että maahanmuuttajataustaisilla oppilailla.
Tutkija suosittelee rajoja ruutuajalle
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu vastaavia yhteyksiä digitaalisten laitteiden runsaan käytön ja koulumenestyksen välillä. Taustalla voi olla esimerkiksi se, että nuoret käyttävät aikaansa videoiden katseluun, sosiaaliseen mediaan tai pelaamiseen koulutyöhön valmistautumisen, riittävän unen, liikunnan ja kasvokkaisten sosiaalisten suhteiden sijaan.
Tutkija Mitcho Hristov Jyväskylän yliopistosta suosittelee tutkimusryhmän puolesta, että vanhemmat rajoittaisivat lasten ruutuaikaa kouluviikon aikana.
– Vahvan tieteellisen näytön perusteella Vahvan tieteellisen näytön perusteella suosittelemme vanhemmille, että he rajoittavat lastensa ruutuaikaa enintään pariin tuntiin päivässä kouluviikon aikana. Tämä sisältää niin videoiden katsomisen, sosiaalisen median selailun kuin pelaamisen, Hristov toteaa tiedotteessa.
Suositus on linjassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Opetushallituksen suositusten kanssa.
Tutkimuksessa havaittiin myös yllättävä yhteys ohjelmointitaitoihin liittyvän itsevarmuuden ja koulumenestyksen välillä. Matematiikan, lukemisen ja luonnontieteiden tulokset olivat odotettua heikompia niillä oppilailla, jotka ilmoittivat vahvasta luottamuksesta omiin tietokoneohjelmointitaitoihinsa.
– Tämä itsevarmuus liittyi myös heikompaan menestykseen eri kouluaineissa. Aiemmassa tutkimuksessa ei ole selvitetty, mistä tämä voi johtua, ilmiö vaatii lisätutkimusta, Hristov toteaa.
Sen sijaan vahva luottamus arjen digitaalisiin taitoihin oli yhteydessä parempaan koulumenestykseen. Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi tiedonhaku sekä tekstinkäsittely- ja esitysohjelmien käyttö.
Koulun digitehtävät eivät auta kaikkia samalla tavalla
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös digitaalisten laitteiden käyttöä koulutyössä. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kohdalla laitteiden käyttö esimerkiksi esitysten tekemisessä, tekstien kirjoittamisessa tai tiedon etsimisessä verkosta oli kielteisessä yhteydessä koulumenestykseen.
Tutkijoiden mukaan aiempi tutkimus viittaa siihen, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden digitaaliset taidot ovat usein heikommat. Tämä voi tehdä digitaalisista koulutehtävistä heille muita haastavampia. Taitojen kehityksen viiveet liittyvät usein myös matalampaan sosioekonomiseen asemaan sekä heikompaan kieli- ja lukutaitoon, mutta tässä tutkimuksessa näiden tekijöiden merkitystä ei voitu tarkastella.
Syntyperäisten oppilaiden kohdalla vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Heillä digitaalisten laitteiden käyttö koulutyössä ei ollut yhteydessä koulumenestykseen.
Hristovin mukaan tämä voi johtua siitä, että digitaalista oppimisteknologiaa käytetään suomalaiskouluissa edelleen melko perustasoisesti. Käyttö voi rajoittua esimerkiksi esityksiin, verkkotehtäviin, videoihin ja interaktiivisiin visailuihin.
Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa EDUCA-lippulaivaa, jota johtaa Jyväskylän yliopisto. Artikkeli on julkaistu Computers & Education -tiedejulkaisussa.