Raportti rintamalta – 2000 miehestä vain joka neljäs jäljellä

Venäläiset pyrkivät valtaamaan koko Donetskin, mutta hinta on kova.
24. mekanisoidun prikaatin ukrainalaissotilas juoksuhaudassa Tshasiv Jarissa Donetskissa 26. lokakuuta 2025. - AFP / LEHTIKUVA / HANDOUT
24. mekanisoidun prikaatin ukrainalaissotilas juoksuhaudassa Tshasiv Jarissa Donetskissa 26. lokakuuta 2025. - AFP / LEHTIKUVA / HANDOUT

Kanadan yleisradioyhtiö CBC on tutustunut rintamatilanteeseen Donetskin alueen Dobropilljassa, jonka hiilikaivoskaupungissa oli ennen Venäjän suurhyökkäystä noin 28 ooo asukasta, mutta nyt enää 1500. Donetskin kaupungit tyhjenevät asukkaista ja raunioituvat Venäjän ansiosta.

– Jäljellä ovat enää kolme ryhmää: pakolaiset, bandiitit ja venäläismieliset. Viimeinen ryhmä on suurin. Normaalit ihmiset ovat lähteneet näistä paikoista aikoja sitten. Tapaamme ihmisiä, jotka kieltäytyvät evakuoitumasta ja on selvää, että he odottavat Venäjää, sanoo kaupungin evakuointeja toteuttava poliisi Ilja Tarasenko CBC:lle.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Pakolaiset ovat taas tulleet muista Donbasin kaupungeista. Esimerkki heistä on 30 kilometriä etelämpää Pokrovskista saapunut 45-vuotias Viktorija Serhejeva,  joka pitää vielä yhtä kaupungin viimeisistä ruokakaupoista.

– Vanhempani inttivät pysyvänsä siellä, joten olin heidän kanssaan, kunnes heidät molemmat tapettiin muutama viikko sitten, sanoo Serhejeva.

Ei enää rintamalinjaa vaan rintamavyöhyke

Kaupungin kaduilla on yksinäisiä tai pareittain käveleviä venäläissotilaita, jotka ovat livahtaneet läpi ukrainalaislinjojen. Selviä rintamalinjoja ei enää ole kuten vielä kaksi vuotta sitten.

– Ei ole enää mitään rintamalinjan kaltaista. Sitä olisi parempi kutsua rintavyöhykkeeksi, jossa meidän ja heidän tyyppinsä ovat kaikkialla sikin sokin pieninä ryhminä. Joissain kohdissa me muodostamme etulinjan, joissain kohdissa he, sanoo kaupungin puolustuksesta vastaavan ukrainalaisen jalkaväkiprikaatin yksikön apulaispäällikkönä toimiva Psyko, joka muiden ukrainalaissotilaiden tapaan käyttää vain taistelijanimeään.

Jalkaväkiprikaatin 28-vuotias nuorempi upseeri 28-vuotias Akhilleus taas sanoo, että ”venäläiset vain jatkavat tulemistaan”.

– He ovat painaneet päälle koko vuoden ajan, pyrkien valtaamaan alueita hinnasta välittämättä. Heidän hyökkäyksensä eivät pysähdy edes päiväksi.

Droonisodankäynti on pakottanut pienentämään liikkuvat yksiköt kymmenistä miehistä kouralliseen. Jokainen paria suurempi muodostelma on vaarassa joutua heti drooni-iskun kohteeksi.

Droonien takia ukrainalaisten on vaikea saavuttaa puolustusasemiaan. Sotilaaat joutuvat kulkemaan jalan asemiinsa 10 kilometriä tai enemmän, ja usein he ryömivät välttääkseen tulemasta havaituiksi. Etuasemien huolto on mahdollista ainoastaan drooneilla, jotka kantavat ja pudottavat muonan, veden ja savukkeet sotilaille.

Kun käytössä on pääasiassa valokuituohjatut droonit, ainoa tehokas ase niitä vastaan on haulikko. Venäläisten valokuituohjatut droonit vaanivat maassa odottaen jalan liikkuvia ukrainalaisia, joten ukrainalaisyksiköt joutuvat valvomaan miehiään ylhäältä drooneillaan mahdollisilta maassa vaanivilta venäläisdrooneilta.

”Tässä on 40 miehen ryhmä  – nyt 30 heistä on kuollut”
Poimintoja videosisällöistämme

CBC:n vierailema jalkaväkiyksikkö on hyvin varusteltu tuoreella lihalla, elintarvikkeilla ja laadukkaailla länsisavukkeilla. Yksiköllä on jopa oma saunansa. Tämä kaikki taas on korvausta siitä, että yksikkö yhtenä Ukrainan parhaimmista on kärsinyt kovia tappioita.

Jalkaväkiyksikön päällikkö Vova näyttää puhelimestaan videon nuorten ukrainalaissotilaiden käskynjakotilaisuudesta eräässä raunioituneessa talossa.

– Tämä oli Pokrovskissa kuukausi sitten. Tässä on 40 miehen ryhmä, nyt heistä 30 on kuollut, toteaa Vova ja jatkaa:

– Olen ollut päällikkö nyt seitsemän kuukautta. Tuona aikana noin 2000 miestä on kulkenut yksikköni läpi. Kolme neljästä ei ole enää täällä. Koska he ovat antaneet henkensä, jotta me olisimme täällä nyt venäläisten sijaan.

Droonit tappavat, mutta vain fyysiset sotilaat kykenevät pitää alueen hallussaan.

– Miesten lähettäminen tehtävään ei muutu lainkaan helpommaksi. En valehtele heille riskeistä, kerron, että heidän riskinsä kuolla on erittäin suuri. Puolet ajasta olen itkuun purskahtamisen partaalla katsoessani heidän lähtevän, sanoo Akhilleus.

Päällystöön kohdistuva henkinen paine on valtava.

– Vaimot, äidit ja lapset ovat aina soittamassa minulle. Kysyen ”Missä on mieheni? Missä on isäni?”. Ei kerran tai kaksi vaan 2000 kertaa, sanoo Vova.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Vuotaneiden venäläisasiakirjojen mukaan Venäjä on menettänyt yli 86 000 miestä tammikuusta syyskuuhun, mitä Vova pitää realistisena arviona näkemänsä perusteella. Viime helmikuussa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi sanoi Ukrainan menettäneen yli 46 000 miestä kolmen vuoden aikana.

Puheilla tulitauosta tai vastaavasta ei ole merkitystä sotilaille.

– En kiinnitä huomiota moisiin asioihin. He aina puhuvat, poliitikot, vain puhuvat. Me kuolemme joka tapauksessa, sanoo Akhilleus.

Venäjän vaunut häviävät yleensä taistelussa liikkuvuuden, suojauksen ja tähtäysjärjestelmien osalta.
Ufomainen laite lentää pidemmälle paremman aerodynamiikan avulla.
Tiistain vastainen yö on ainakin kolmas kerta viimeisen viikon aikana, kun Ukraina on iskenyt drooneilla Laukaansuun satamaan.
Mainos