Vaikka lännen Ukrainalle antama tuki on merkittävää, se on nimekkään ranskalaisen kansainvälisen politiikan asiantuntijan, professori Nicolas Tenzerin mukaan edelleen riittämätöntä.
– Tiettyä epäröintiä on ikävä kyllä yhä havaittavissa. Tämä koskee myös Yhdysvaltoja, joka on ollut selvästi suurin aseavun toimittaja. USA:n voidaan oikeastaan sanoa pelastaneen Ukrainan, mutta vieläkään aseita ei toimiteta tarpeeksi, jotta Ukraina kykenisi valtaamaan takaisin kaikki Venäjän miehittämät alueet – myös Krimin, Pariisin Sciences Po -yliopistossa työskentelevä Tenzer sanoo Verkkouutisille.
– Kaikki eivät myöskään näytä ymmärtävän, että aseavun riittämättömyys merkitsee tietyssä mielessä kymmenien tuhansien ukrainalaisten ihmishenkien uhraamista. Tämä saa minut tuntemaan syyllisyyttä. Ei henkilökohtaisella tasolla, vaan puhun lännen – Yhdysvaltojen, Ranskan, Saksan ja muiden maiden – kollektiivisesta syyllisyydestä. Emme ole suojelleet näitä ihmisiä, vaikka olisimme voineet ja vaikka meidän olisi pitänyt niin tehdä, hän toteaa.
Asetelmassa on hänen mielestään yhtymäkohtia vuoteen 2013, jolloin Yhdysvaltain presidentti Barack Obama kieltäytyi puuttumasta sotilaallisesti Venäjän tukeman Bashar al-Assadin hallinnon hirmutekoihin Syyriassa.
– Ero on toki siinä, että Ukrainaa olemme sentään auttaneet, mutta Syyrian kansa jätettiin lähes tyystin oman onnensa nojaan. Kummassakaan tapauksessa läntiset johtajat eivät kuitenkaan ole osoittaneet sellaista rohkeutta ja päättäväisyyttä, jota heiltä minun nähdäkseni pitäisi voida edellyttää.
Oikeutus YK:n peruskirjasta
Tietyt länsimaat, kuten Yhdysvallat, Ranska ja Saksa, tekevät Tenzerin mukaan vakavan virheen uskoessaan yhä uudelleen Vladimir Putinin hallinnon kulloinkin esittämiin uhkauksiin “punaisten linjojen” ylittämisen kohtalokkaista seurauksista.
– Tällaisia “punaisia linjoja” ovat olleet Krim, hävittäjät, pitkän kantaman asejärjestelmät, iskut Venäjän alueelle, lentotukikohdat, ohjuslavetit ja ties mitkä, Tenzer sanoo.
– Liian usein unohdetaan, että YK:n peruskirjan artiklan 51 mukaan Ukrainalla ei vain ole oikeus puolustaa itseään, vaan niin tehdäkseen myös iskeä sotilaallisiin kohteisiin omien rajojensa ulkopuolella. Lännen pitäisi epäröimättä auttaa Ukrainan asevoimia iskemään myös Venäjän alueelle. En puhu sairaaloista tai lastentarhoista, joiden tuhoaminen on niin sanoakseni venäläisten erikoisalaa, vaan, nimenomaan oikeutetuista sotilaskohteista. Tenzer sanoo.
Ei armoa rikollisille
Lukuisat läntiset johtajat Ranskan presidentti Emmanuel Macron mukaan lukien ovat julistaneet, että puolustussodan päämääränä tulee olla kaikkien miehitettyjen alueiden palauttaminen Ukrainan hallintaan. Kulissien takana moni tuntuu Tenzerin mukaan kuitenkin ajattelevan, että tämä ei välttämättä koskisi Krimiä.
– Krimin, Donbasin ja muiden alueiden välillä ei kuitenkaan ole eroa. Ne kaikki ovat yhtä erottamattomasti osa Ukrainaa. Niiden palauttaminen Ukrainan hallintaan ei ole välttämätöntä vain kansainvälisen oikeuden tähden, vaan myös siksi, että miehityksen jatkuessa jatkuisivat myös kidutukset, katoamiset, summittaiset teloitukset, lasten kyyditykset ja kansanmurharikokset. Miehitetyt alueet on vapautettava – minkäänlaisiin kompromisseihin ei ole varaa, hän sanoo.
Olennaista on hänen mukaansa myös se, että kaikki miehittäjän tekemät rikokset tutkitaan ja niihin syyllistyneet henkilöt saatetaan lailliseen edesvastuuseen.
– Kyse on sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan, kansanmurharikoksista ja hyökkäyssotarikoksista. Venäjälle asetetut pakotteet on pidettävä voimassa, kunnes rikoksiin syyllistyneet on luovutettu tuomittaviksi Haagiin, perustettavaan erikoistuomioistuimeen tai – tietyin edellytyksin – venäläisiin tuomioistuimiin. Lisäksi Venäjän keskuspankin ja oligarkkien jäädytettyjä varoja on voitava ohjata sotakorvauksina Ukrainalle, hän toteaa.
(Nicolas Tenzeria haastateltiin Lennart Meri -turvallisuuskonferenssin yhteydessä Tallinnassa.)
