Ranska ja Naton itäisemmät jäsenmaat ovat usein olleet kaukana toisistaan eurooppalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa keskusteluissa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ja USA:n ennakoimattomuus ovat kuitenkin ranskalaistutkija David Cadier’n mukaan lähentäneet strategisia näkemyksiä.
– Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan muovaa eurooppalaista geopolitiikkaa, olipa kyse sitten turvallisuusdynamiikasta, alueellisista tasapainosuhteista tai kansallisista ulkopoliittisista kannoista. Viimeksi mainittujen osalta Ranskan poliittinen linjanmuutos suhteessa Ukrainaan ja Venäjään on erityisen huomionarvoinen, Cadier sanoo ajatushautomo Carnegien julkaisemassa artikkelissa.
Kylmän sodan päätyttyä Ranska vastusti hänen mukaansa pitkään EU:n ja Naton itäisen naapuruuspolitiikan geopolitisoitumista, mutta nyt presidentti Emmanuel Macron paitsi hyväksyy sen, myös edistää sitä avoimesti.
– Ranska tukee nyt Ukrainan Nato-jäsenyyttä ja pitää EU:n laajentumista Ukrainaan ja Moldovaan nimenomaan geopoliittisena välineenä. Pariisi on myös hiljattain allekirjoittanut turvallisuus- ja puolustuskumppanuussopimukset Ukrainan kanssa sekä sopinut asekaupoista Armeniaan, Cadier toteaa.
Hän sanoo Ranskan käytännössä hylänneen pitkäaikaisen pyrkimyksensä rakentaa Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria yhdessä Venäjän kanssa ja pyrkivän nyt päinvastoin vahvistamaan pelotetta Venäjää vastaan.
David Cadier toimii kansainvälisten suhteiden apulaisprofessorina Groningenin yliopistossa, Pariisin Sciences Po -korkeakoulussa ja College of Europessa. Aiemmin urallaan hän toiminut myös muun muassa vierailevana tutkijana Suomen Ulkopoliittisessa instituutissa (2015–2016).
Historiallinen käänne
Ranskan historiallisen linjanmuutoksen taustalla vaikuttavat Cadier’n mukaan yhtäältä Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan laajuus ja potentiaaliset seuraukset ja toisaalta ymmärrys siitä, että nopeaan neuvotteluratkaisuun ei enää ole edellytyksiä. Ukrainan ankkuroimista Natoon ja muihin läntisiin puolustusrakenteisiin pidetäänkin Pariisissa nyt tehokkaimpana ja kustannustehokkaimpana ratkaisuna Ukrainan turvallisuuden takaamiseksi ja tulevien konfliktien estämiseksi.
Venäjän uhan edessä Macron näkee tarpeelliseksi myös vahvistaa EU:n ja Naton strategista yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta, lujittaa Eurooppaa vahvana ja itsenäisenä geopoliittisena toimijana sekä nostaa Ranska johtavaan rooliin näiden pyrkimysten edistämisessä.
– Euroopan geopolitiikan muuttuvat parametrit lähentävät Ranskaa ja Keski-Eurooppaa myös transatlanttisissa suhteissa. Pariisi on jo pitkään tehnyt selväksi, että se tarkoittaa eurooppalaisella strategisella autonomialla ennen kaikkea eurooppalaista pilaria Naton sisällä, mitä monet Keski-Euroopan johtajat kannattavat, Cadier sanoo.
– Venäjän aiheuttaman uhan vakavuus saa myös Keski-Euroopan ulkopoliittisen eliitin tarkastelemaan uudelleen EU:ta puolustustoimijana ja jossain määrin jopa Euroopan strategista autonomiaa. Eräs alueelta oleva virkamies totesi minulle: ”Piditpä siitä tai et, Macron on yksi harvoista eurooppalaisista johtajista, jotka ajattelevat geopoliittisesti”.
Pitkäaikainen tabu murtui
Macronin 26. helmikuuta 2024 väläyttämä ajatus läntisten joukkojen sijoittamisesta Ukrainan maaperälle on raportoitu nostattaneen hyvin ristiriitaisia reaktioita Pariisiin kokoontuneiden valtiojohtajien keskuudessa.
– Heidän ei olisi pitänyt yllättyä. Asia oli jo ennalta esityslistalla, ja siitä keskusteltiin itse kokouksessa.
Todennäköisempää onkin, että useimmat liittolaisista eivät tienneet Macronin aikovan puhua asiasta julkisesti, ranskalainen turvallisuuspolitiikan tutkija, professori Nicolas Tenzer totesi Center for European Policy Analysis –ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Joukkojen lähettämisestä pitkään vallinneen tabun murtaminen oli Tenzerin mukaan suunniteltu ja punnittu tarkoin myös odotettavissa olevien reaktioiden näkökulmasta.
– Shokkivaikutus oli tahallinen ja laskelmoitu, hän arvioi.
