Politiikan kokoomusveteraani Raimo Ilaskivi katsoo Suomen olevan hakoteillä vuonna 1997 luodun EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen kanssa. Hän ehdottaa siihen joustoa.
Sopimuksen tarkoituksena oli Ilaskiven mukaan olla julkisen talouspolitiikan keskeinen ohjenuora. Budjettialijäämän maksimiksi määritettiin kolme prosenttia kansantuotteesta. Julkinen velka ei saanut ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.
– Määritelmät olivat jähmeät, ne eivät sallineet suhdanteiden muuttuessa minkäänlaista varsinkaan lamaantumista torjuvaa mutta myös nousua hillitsevää pelivaraa, Raimo Ilaskivi kommentoi.
Meppiaikanan Ilaskivi oli 1996-99 Euroopan parlamentin talousvaliokunnan jäsen.
– Tässä ominaisuudessa ehdotin, kun asiaa valiokunnassa käsiteltiin, näitä epäkohtia eliminoivaa muutosta. Laskukaudelle tulisi määrittää molemmista prosenttiluvuista ylöspäin vahvistettavat luvut, jotka tekisivät ekspansiivisen, elvyttävän budjettipolitiikan mahdolliseksi. Nousukaudelle lukuja vastaavasti tulisi tiukentaa suhdanteiden ylikuumenemista ehkäiseviksi.
Tällöin hänen mielestään noudatettaisiin niin sanottua keynesiläistä budjettipolitiikkaa.
– Kun asia kokouksessa tuli esiin, talousvaliokunnan saksalainen puheenjohtaja löi nuijan pöytään ja totesi, ettei valiokunta voi tällaista sosialismiin viittaavaa ehdotusta käsitellä, Ilaskivi muistelee.
– Tämä historiasta. Nyt on vihdoinkin havahduttu toteamaan, että jähmeät säädökset kaipaavat perusteella tarkistamista. EU:n talouskomissaari Paolo Gentiloni on keskustelun vahva aloittaja. Häntä seurasi Italian pääministeri Mario Draghi. Hänen mukaansa prosenttilukujen sijaan huomio olisi kiinnitettävä julkisen velan laatukriteereihin.
Tarkistuksen takana ovat Raimo Ilaskiven mukaan myös Saksan ja Ranskan korkeat edustajat.
– Tämä on varsin luonnollista ajatellen koronakriisin aiheuttamia budjetti- ja velkaongelmia. Ehkä niitten ratkaisu alun perin olisi ollut helpompaa, jos kasvu- ja vakaussopimus olisi rakenteeltaan ollut joustavampi.
– Suomen hallitus on nyt linnoittautunut toisiin, vanhan sopimuksen ylläpitoa tukeviin näkemyksiin. Tämän takana on erityisesti valtiovarainministeri Annika Saarikko. Ajatuksen epärealistisuutta korostaa varsinkin oman velkaantumisemme selkeä kasvu yli 60 prosentin.
– Toiseksi ajattelusta puuttuu aktiivisen budjettipolitiikan ymmärtämättömyys ja kolmanneksi joutuminen vastakkain EU:n keskeisten päättäjämaitten kesken. Laihana lohtuna on se, että Suomi tällöin voi uskoa taistelevansa erityisesti Italian holtitonta talouspolitiikkaa ja sen jatkamista vastaan.
Ekonomistina Ilaskivi sanoo toivovansa myös meillä laajaa talouspoliittista ajatustenvaihtoa ja hallituksen kannan nopeaa tarkistamista.
– Se olisi myös meidän etumme. Selvää pitäisi olla myös sen, ettei väljemmän alijäämäsäädöksen tulisi johtaa holtittomaan velankäyttöön, vaan että vallitsevan nousukauden perusteella tulisi nopeasti voida siirtyä budjettiylijäämään, jotta velkaantuminen taitettaisiin ja sen poismaksu olisi haaste tulevina vuosina. Uudelle linjaukselle tarvittaisiin täten laaja parlamentaarinen taustatuki.
