Pääministeri Sanna Marinin (sd.) viisikkohallituksen vaalikauden viimeinen esitys valtion talousarvioksi on samassa linjassa aiempien kanssa. Kriisiajan budjetti on tuntuvasti alijäämäinen, ja tähtäys on päiväkohtaisissa ongelmissa eikä tulevaisuudessa.
”Ei tullut sellaista punamultaa kuin kuvittelimme”, tokaisi hallituksen keskeinen avustaja muutama päivä sitten.
Ei tullut sellaista sosiaalidemokraattien ja keskustan liittoa. Tuli sellainen, josta pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) punamultahallituksen valtiovarainministeri Eero Heinäluoma (sd.) on varoitellut.
Heinäluoman mielestä talouspolitiikan linja ei voi olla viiden puolueen alituista kompromissien tekoa. Sitä se kuitenkin on tässä hallituksessa ollut.
Tuli sellainen hallitus kuin Jyrki Kataisen (kok.) kuuden puolueen ministeristö. Katainen ei saanut riesakseen kansainvälistä kriisiä, joka olisi potkinut ministerit samaan riviin.
Ideologisen liiman lisäksi hallituksen johtokaksikon henkilökemioiden pitää toimia. Marin ja valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) sietävät toisiaan, mutta suhde on huomattavasti viileämpi kuin Vanhasen ja Heinäluoman, puhumattakaan Kalevi Sorsasta (sd.) ja Johannes Virolaisesta (kesk.).
Pääministeri ja valtiovarainministeri joutuivat törmäyskurssille pian sen jälkeen, kun Saarikko oli aloittanut rahaministeriön johdossa. Marin kävi kulttuuriministeri Antti Kurvisen (kesk.) kimppuun, kun tämä kertoi hallituksen yhteisestä suunnitelmasta, kuinka kulttuurille Veikkauksen voittovaroista maksettava tuki pienenee.
Marin käänsi kelkkansa ja haukkui Kurvisen julkisesti. Tulilinjalle joutui myös Saarikko, jonka takana rahat olivat. Hallituksessa on arveltu, että Marinin mielenmuutokseen vaikuttivat hänet uudet viihdealan ystävänsä.
Saarikko taipui. Nöyryytys oli kova. Siitä jäi jännite hallituksen johtokaksikon suhteeseen, jota viilensi se, että Saarikko oli julkisesti arvostellut Marinin toimintaa metsäkiistassa.
Hallituksen sisällä on valiteltu sitä, että Marin on liikaa keskittynyt Natoon ja EU-asioihin. Joidenkin mielestä Marin on enemmän kuin pääministeri.
Marin on noussut maata kiertävälle mediaradalle ilmiöksi. Hänen julkisuutensa koostuu kapakkareissuista, huippukokouksista ja sosiaalisesta mediasta.
Pääministerin puolueessa SDP:ssa on harmiteltu ja hallituksessa ihmetelty sitä, että pääministeri puhuu vähän sisäpolitiikasta ja välttelee asiaan keskittyviä haastatteluita.
Marinin ja Saarikon hallituksen yhteinen tie päättyy eduskuntavaaleihin. Sisäpolitiikasta on vaikea antaa arvosanaa.
Kriisit hallitus on hoitanut mallikkaasti. Erityisesti käännös Natoon tapahtui nopeasti.
Vaikeuksista huolimatta Marin on vihjannut, että nykyinen hallituspohja olisi hänelle mieluisa vaihtoehto myös vaalien jälkeen. Tietenkin, pieni keskusta on helpompi kumppani kuin suuri kokoomus tai poliittisesti hankala perussuomalaiset.
Kokonaan punamultaa ei ole peitetty uudella maalilla. SDP ja keskusta osaavat jakaa rahaa ja jyvittää uudistukset poliittisen voimasuhteiden mukaan. Kolme pienintä hallitusryhmää jäivät mopen osille.
Ensi vuoden budjetissa SDP:n puumerkkejä ovat varhaiskasvatuksen maksujen pysyvä alennus ja työmatkavähennyksen korotus.
Keskusta esitti ensimmäisenä ylimääristä lapsilisää ja sähkön arvonlisäveron määräaikaista alennusta.
Niistä saa kauniin kääreen vaalibudjettiin, jonka sisällä tikittää velkapommi.
