Hallitus ja oppositio pähkivät yhdessä julkisen velkaantumisen nitistämistä ja soten rahoitusta. Tuloksena voi olla tukku sytykkeitä tuliseen vaalikamppailun, jonka jälkeen johtopäätökset kirjoitetaan seuraavaan hallitusohjelmaan.
Eduskuntavaaleihin on vuosi, ja uuden hallitusohjelman pohjustus on jo käynnissä. Osa sitä on torstaina eduskuntapuolueiden enemmistön hyväksymä tavoite julkisen talouden velkaantumisen vähentämisestä.
Kansanedustaja Ville Valkosen (kok.) johtama ryhmä asetti tukun kovia haasteita. Ensi vaalikaudella julkista taloutta on sopeutettava 8–11 miljardia euroa, kansantuotteen suhdetta julkiseen velkaan olisi kutistettava 0,75 prosenttiyksikköä vuodessa, julkisen talouden alijäämä olisi painettava alla kolmen prosentin.
Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta kaikki eduskuntapuolueet hyväksyivät. Vasemmistoliitto valitsi toisen taktiikan.
Puolue on ottanut itselleen veropopulistin manttelin. Suurituloiset ja heidän omaisuutensa ovat vasemmistoliiton tähtäimessä. Velka taitetaan veroilla.
Sopimus on merkittävä. Puolueilla on nyt yhteinen tilannekuva, mutta siinä on suuri kysymysmerkki. Paperista puuttuvat keinot, joilla päämäärät saavutetaan.
Miten sopeutukset tehdään maassa, jonka talouskasvu on madellut kohta kaksi vuosikymmentä? Leikkauksilla vai veronkorotuksilla? Niistä velkajarruttajat eivät puhu tarkasti ennen vaaleja.
Suurimmat puolueet kokoomus ja sosiaalidemokraatit eivät välttämättä ole samaa mieltä sopeutustoimien kohdistamisesta, kuinka paljon leikataan tai verotetaan. Esimakua antoivat SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar ja kokoomuksen kansanedustaja Henrik Vuornos.
Helsingin Sanomien mukaan Sdp:n ja Razmyarin kalupakissa ovat veronkorotukset ja kasvutoimet. Vuornos leimasi Razmyarin puheet toiveajatteluksi.
Vaalikeskustelussa olisi esitettävä keinot. Niiden jälkeen osa puoleista kirjaa tai jättää kirjaamatta ne hallitusohjelmaan. Oppositioon jääneet syyttävät äänestäjien pettämisestä.
Hallitus asettaa lähiaikoina parlamentaarisen työryhmän miettimään sosiaali- ja terveyspalveluiden pelastamista. HS:n haastattelussa pääministeri Petteri Orpo (kok.) oli varovainen, vaikka totesikin soten rahoitusmallin olevan ”susi”.
Tälle hallitukselle työryhmältä ei ehdi ehdotuksia.
”Kun parlamentaarinen ryhmä tekee työnsä, niin seuraavalla kaudella rahoitusmallia muutetaan”, Orpo sanoi.
Ryhmä tuskin saa aikaiseksi tarkkaa ja yksimielistä ehdotusta. Eduskuntavaalit ovat liian lähellä, eikä kukaan uskalla ottaa riskejä.
Odotettavissa on arvio nykytilanteesta ja joukko keskenään ristiriitaisia keinoja ongelmien ratkaisemiseksi. Niistä puolueet pääsevät kinastelemaan.
Hyvinvointialueiden päättäjät valitaan vaaleilla, mutta heidän ei tarvitse järjestää alueelleen rahoitusta. Se tulee valtiovarainministeriöstä, siis veronmaksajien kukkaroista.
Kokoomus vastustaa maakuntaveroa, jota vihreät ja vasemmistoliitto ovat kannattaneet. Kokoomukselle uuden veron siunaaminen olisi näyttävä takinkäännös. Sosiaalidemokraatit ja keskusta pihtaavat kantaansa vaalien yli.
Rahoituksen lisäksi myös soten hallintomallia on hankala korjata. Kokoomus kannattaa alueverkon uudistamista. SDP ja keskusta ovat ilmoittaneet vastustavansa hyvinvointialueiden vähentämistä.
Puolueet panisivat hirttosilmukan kaulaansa, jos ne ennen vaaleja suostuisivat tappamaan muutaman hyvinvointialueen vaalipiireistä, joissa niillä on tukeva kannatus.
Vaalikamppailu alkaa loppuvuonna. Silloin viimeistään selviää, että paljon on sopimatta sekä taloudesta että sotesta. Tarkempia vastauksia saadaan vaalien jälkeen, kun hallitustunnustelija tekee puolueille kysymyksensä.