Kokoomus on päättänyt uudistua. Strategia, rakenteet ja järjestölliset toimintatavat on otettu kriittiseen tarkasteluun – pontimina eduskuntavaaleissa koettu tappio ja toisaalta edessä aukeava, ennätyksellisen pitkä vaaleista vapaa aikaikkuna. Avukseen puolueen johto on ottanut niin jäsenet, joiden vinkkejä kehitystarpeista saatiin kesän jäsentyytyväisyyskyselystä, kuin ulkopuoliset asiantuntijat. Yksi tällainen piipahti Kokoomuksen puoluehallituksen kokouksessa, kun apulaisjohtaja Nico Lange Konradrad Adenauer Stiftungista (KAS) kävi kertomassa miten Saksan CDU/CSU on uudistamassa itseään.
Yksinkertaista ratkaisua, helposti sovellettavaa viisasten kiveä eurooppalaisista veljespuolueista tuskin löytyy. Keskustaoikeistolaiset ja –vasemmistolaiset, perinteiset joukkopuolueet kärsivät samoista ongelmista kaikkialla. Puolueuskollisuus heikkenee, äänestyskäyttäytymisen arvaamattomuus lisääntyy, puolueiden jäsenkehitys laahaa ja poliittisen toiminnan arvostus matelee. Vaaleissa erilaiset protestipuolueet haastavat hierarkkiset catch-all puolueet karismaattisilla johtajilla, yksinkertaisilla politiikkaratkaisuilla tarkasti rajattuihin teemoihin tai uusilla järjestötyön muodoilla, joista useimmin mainitaan suoran demokratian piraattipuolueet. Suomessakin suuret muutokset puolueiden kannatuksessa ovat tulleet tavanomaisemmiksi. Äänestäjäkunta jakaantuukin nykyään kolmeen lähes yhtä suureen osaan: reilu kolmannes on puolueuskollisia, kolmannes puolueita vaihtavia liikkuvia äänestäjiä ja vajaa kolmannes nukkuu vaalien yli. Yhä tärkeämpään roolin puolueiden toiminnassa onkin noussut peruskannattajakunnan mobilisoinnin sijasta liikkuvien äänestäjien houkuttelu.
Mitä CDU/CSU sitten yrittää tehdä? Ensimmäinen viesti on se, että uudistustyö kannattaisi ajoittaa tilanteeseen, jossa puolueen tila ja kannatus on hyvässä asennossa, ei reagointina kriisiin. Kun tilanne on hyvä, koettu uudistustarve on luonnollisesti matalampi, mutta edellytykset kehittää ja kokeilla ovat paremmat. Ilmapiiri, jäsenten motivaatio, henkiset ja aineelliset resurssit mahdollistavat uudistamisen. Kriisitilanteessa taas tarve tunnistetaan, mutta edellytykset eivät mahdollista pitkäjänteistä muutosprosessia etsittäessä pikaratkaisuja. CDU/CSU päätti puolueen uudistustyöstä tilanteessa, jossa sen kannatus liittovaltiovaaleissa oli 41,5 prosenttia ja Angela Merkel suosionsa huipulla.
Toinen Nico Langen viesti on se, että individualistisissa yhteiskunnissa koherentit puolueideologiat ja aatteellinen orientaatio ovat vähemmän tärkeitä tekijöitä verrattuna persoonallisuuksien merkitykseen ja osoitettuun kykyyn ratkaista käsillä olevat ongelmat. ”Onnistuminen hallitusvastuun kantamisessa on kansanpuolueiden varmin tae menestykselle myös jatkossa.” Ratkaisuja on lisäksi haettava yhteistyön hengessä. ”People’s parties will have to take up integrative rather than confrontational political positions. The frequently quoted ”hard line” or entrenched ideological stances are only likely to produce fragmentation, fundamentalism and marginalisation.”
Tulevien johtajien osalta Lange esittää, että seuloutumista ei saisi jättää sattuman varaan. Lahjakkaiden yksilöiden aikainen identifiointi, vastuuttaminen ja kasvamaan saattaminen on saatava toimimaan nykyistä paremmin. Langen mielestä tämän tyyppinen tietoinen HRM-toiminta on ristiriidassa puolueiden perinteisen valintatavan ja sisäisten päätöksentekomenettelyjen kanssa.
Kolmas viesti liittyy poliittiseen kannanmuodostukseen. Tulevaisuudessa puolueiden pitäisi pystyä nykyistä aktiivisemmin konsultoimaan paitsi homogeenista jäsenistöään myös heterogeenista äänestäjäkuntaa, hyödyntää päätöksentekoprosessissaan nykyistä enemmän kohdennettuja mielipidetutkimuksia ja yhteispäättämisen muotoja, avoimia listoja, esivaaleja, julkisia ehdokkaiden kuulemisia ja avoimia foorumeja eri teemoista.
Neljäs resepti liittyy puolueen jäsenyyden malleihin. Erilaisille kansalaisille pitäisi tarjota vaihtelevia jäsenyyden muotoja. Keski-ikäisten miesten määrämuotoiset tapaamiset pankin kokoushuoneessa ei Langen mukaan välttämättä kiinnosta kaikkia. On luotava uusia, esimerkiksi teemakohtaisia, projekti- ja virtuaaliperusteisia osallistumisen muotoja perinteisen jäsenyyden rinnalle.
Tiivistetysti: kansanpuolueiden tulevaisuus ei nojaa pitäytymisessä tai paluussa perinteiseen puoluemalliin, jossa kirkkaan ideologian ympärille sitoutuu tosiuskovaisten jäsenjoukko. Menestys perustuu ongelmanratkaisukykyyn, integratiiviseen poliittiseen orientaatioon, tulevien johtajien tunnistamiseen ja kasvuun saattamiseen sekä toimintamuotojen modernisointiin. Ja että kehitystyötä tehdään jatkuvasti, myös hyvän sään aikana, eikä kriisin pakottamana.
Kirjoittaja Markku Pyykkölä on Suomen Toivo -ajatuspajan toiminnanjohtaja.
