– Vuosia poliitikot ja virkamiehet ovat myyneet tarinaa siitä, miten sote-uudistuksilla parannetaan pääsyä palveluihin, hillitään kustannusten kasvua ja torjutaan eriarvoisuutta. Laskelmat säästöistä ovat perustuneet enemmän toiveajatteluun kuin faktoihin, kirjoittaa THL:n tutkimusprofessori ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo Ylen uutisten kolumnissaan.
Hänen mukaansa raportit juuri aloittaneiden hyvinvointialueiden ensimmäisestä vuosineljänneksestä vahvistavat arjen havaintoja.
– Sote-palveluiden syöksykierre jatkuu, ja jos uusi hallitus tekee tyhmiä päätöksiä, kierre syvenee. Syy ei ole hyvinvointialueissa. Niillä ei ole työkaluja katkaista kierrettä. Alueilla ei ole riittävästi varoja palveluiden järjestämiseen, muttei toisaalta myöskään kannustimia rahojen säästämiseen. Ja vaikka rahaa olisikin, palvelut eivät välttämättä parane, koska tehtäviin ei saada ammattilaisia.
Hiilamo toteaa, että ongelmaa on ratkottu hoitotakuilla ja kiristämällä hoitomitoituksia.
– Se on hölmöläisten peiton paikkaamista. Kun yhteen kohtaan laitetaan lisää, se on toisesta kohdasta poissa.
Nyt palvelujen tuottajat joutuvat käyttämään vuokrafirmoja täyttääkseen lakipykälien vaatimuksia. Kovan henkilökuntapulan aikana vuokrafirmat ovat kuin loisia. Ne imevät rahaa palveluntuottajilta eli viime kädessä veronmaksajilta. Myös asiakkaat ja potilaat kärsivät, kun henkilökunta vaihtuu koko ajan.
Vahva säännöillä ohjaaminen on myös ristiriidassa hyvinvointialueiden itsehallinnon kanssa, eikä se kannusta etsimään ratkaisuja ongelmiin.
Professorin mukaan sote-uudistus toi kyllä järkeä julkisten palveluiden järjestämiseen, kun vastuu palveluista siirtyi kunnilta hyvinvointialueille.
– Rahoitusjärjestelmää ei silti saatu kuntoon. Lainsäädäntö ei kannusta hyvinvointialueita säästämään rahaa, vaan pikemminkin käyttämään sitä mahdollisimman paljon, jotta valtiolta voisi pyytää lisää. Järjestelmä on terveystaloustieteen näkökulmasta ihan pöljä, Hiilamo lyttää.
Sote-uudistuksen suuri innovaatio hänen mukaansa on erikoissairaanhoidon ja peruspalveluiden yhdistäminen saman budjetin alle.
– Kun hyvinvointialueet panostaisivat perustason palveluihin ajoissa, kalliita erikoissairaanhoidon palveluita käytettäisiin vähemmän.
Työterveyshuolto on Hiilamon mielestä Suomessa yhä pyhä lehmä.
– Sote-politiikkaa on muutoinkin tehty säkki päässä: ei ole haluttu nähdä julkisen järjestelmän ulkopuolelle. Työterveyshuolto on Suomessa yhä pyhä lehmä. Se pitäisi säätää paremmin tukemaan myös julkista terveydenhuoltoa. Hallitukselta toisensa perään on jäänyt huomaamatta, että potilaat äänestävät jaloillaan. Yksityisten sairauskuluvakuutusten määrä kasvaa vuosi vuodelta.
Hiilamon mukaan sote-palveluiden syöksykierteen pysäyttäminen vaatii tosiasioiden tunnustamista.
– Niin raskaalta kuin se tuntuukin, ainoa tie eteenpäin on käynnistää uusi sote-uudistus. Hyvinvointialueiden rahoitusperiaatteet on uudistettava. Ainakin pääkaupunkiseudun alueet on yhdistettävä. Yksityiset palvelutuottajat, varsinkin työterveyshuolto on saatava tehokkaammin mukaan julkisesti järjestettyihin sote-palveluihin.
