Euroopan on laadittava selkeä strategia Vladimir Putinin tavoitteiden torjumiseksi, toteaa Oxfordin yliopiston professori Timothy Garton Ash ECFR-ajatuspajan kirjoituksessa.
Professorin mukaan Moskovan tavoitteena on alistaa Ukraina, palauttaa mahdollisimman paljon Venäjän imperiumista, murentaa Naton uskottavuus, heikentää EU:ta ja palauttaa Venäjän vaikutuspiiri Itä-Eurooppaan. Putinin kukistaminen tarkoittaa ennen kaikkea näiden tavoitteiden estämistä.
Länsi ei voi ratkaista Venäjän sisäistä vallanvaihtoa. Professorin mukaan Vladimir Putinin voi syrjäyttää vain kuolema tai Venäjä itse, eikä kukaan tiedä, milloin tai miten se tapahtuisi. Demokratioiden tehtävä on siksi keskittyä siihen, mitä ne voivat itse tehdä.
Ensimmäinen keino on Ukrainan tukemisen jatkaminen. Venäjän täysimittainen hyökkäyssota Ukrainassa on pian kestänyt pidempään kuin ensimmäinen maailmansota.
Hän pitää Ukrainan puolustustaistelua poikkeuksellisena saavutuksena, mutta arvioi sodan ratkeavan yhä vähemmän rintamalinjalla.
Vaarallinen hetki
Droonien hallitsema taistelukenttä on muuttanut sodan luonnetta. Molemmat osapuolet iskevät toistensa selustaan, energiainfrastruktuuriin ja talouteen. Garton Ash arvioi, että sota voi jatkua vielä pitkään.
Hänen mukaansa vaarallinen hetki voi koittaa myös mahdollisen tulitauon jälkeen. Jos taistelut jäätyvät nykyiselle rintamalinjalle, Ukraina voi ajautua sisäisiin jännitteisiin, katkeriin vaaleihin ja politiikan syvään jakautumiseen. Ulkopuolella Euroopan huomio voisi siirtyä muualle.
Professori varoittaa, että Putin voisi pitää voittona myös sitä, jos Ukrainaa ei kyettäisi rakentamaan toimivaksi ja vakaaksi valtioksi.
– Vasta kun Ukraina on kohtuullisen vauras, turvallinen, vakaa ja demokraattinen EU:n jäsenvaltio, voimme sanoa Putinin tulleen siellä lyödyksi, hän kirjoittaa.
Toinen keino on Venäjään kohdistuvan talouspaineen lisääminen. Garton Ashin mukaan Euroopan tulisi kiristää pakotteita, tukea Ukrainan pitkän kantaman iskuja Venäjän energiainfrastruktuuriin ja puuttua tiukemmin Venäjän varjolaivastoon. Hän muistuttaa, että lähes puolet Venäjän öljyviennistä kulkee Itämeren kautta.
Mahdollinen isku Baltiaan
Kolmas keskeinen kohta on uuden Venäjän hyökkäyksen estäminen. Garton Ash pitää erityisen riskialttiina vuosia 2027–2028, jolloin Eurooppa on vasta rakentamassa omaa puolustuskykyään Yhdysvalloista riippuvaisemman järjestelmän tilalle.
Hänen mukaansa Venäjän ei tarvitsisi aloittaa laajaa suurhyökkäystä, vaan jo pienen alueen valtaaminen Baltiassa tai Naton itälaidalla voisi riittää Naton uskottavuuden testaamiseen.
Euroopan on siksi kyettävä nopeasti vahvistamaan pelotettaan myös tilanteessa, jossa Yhdysvaltain presidentin tukeen ei voida varmasti luottaa.
Tämä koskee erityisesti eurooppalaisia joukkoja Naton komentorakenteissa sekä alueellisia kokoonpanoja, kuten Britannian, Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Hollannin yhteistä JEF-joukkoa.
Toinen Venäjä
Professori pitää tärkeänä myös yhteydenpitoa Venäjän eri ryhmiin. Kremlille on hänen mukaansa pidettävä kanavat auki, mutta Putin ymmärtää ennen kaikkea sotilaallista ja taloudellista voimaa.
Siksi lännen pitäisi puhua myös Venäjän liike-elämän, ammatillisten ja hallinnollisten eliittien, tavallisten venäläisten sekä maanpaossa elävän ”toisen Venäjän” kanssa.
Timothy Garton Ash varoittaa Euroopan omien nationalististen ja autoritaaristen liikkeiden vaikutuksesta.
Putinin kannalta uudenlaisia mahdollisuuksia voisivat avata esimerkiksi Ranskan presidentinvaalit vuonna 2027 tai Saksan AfD:n nousu suurimmaksi puolueeksi vuoden 2029 liittopäivävaaleissa.
Professori korostaa strategista kärsivällisyyttä. Kylmän sodan kokemusten perusteella lännen tärkein ase ei hänen mukaansa ollut yksittäinen ulkopoliittinen liike, vaan omien yhteiskuntien pitäminen turvallisina, vahvoina, vauraina ja houkuttelevina.