Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori, sekä Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja Teppo Kröger kirjoittaa Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessa hoivakriisin olevan yhä ajankohtainen ongelma. Hän määrittelee hoivakriisin etenkin yksityisten hoivajättien hoivakodeissa paljastuneina lukuisina vakavina laiminlyönteinä.
SDP lupasi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa nostaa hoivakotien henkilöstömitoitusta 0,7 työntekijään asukasta kohden ja tehdä siitä lakisääteistä. Lupauksen toimeenpano jää kuitenkin tällä vaalikaudella kesken.
Viimevuosina hoiva-ala on kohdannut monenlaisia kriisejä. Ikäihmiset muodostavat sekä hoiva-, että terveyspalvelujen pääkäyttäjäryhmän.
– Koronapandemia iski erityisen kovasti juuri vanhuksiin ja moniin hoivakoteihin ja vaikeutti merkittävästi myös kotihoidon toteuttamista. Työntekijöiden rekrytointi alalle on ollut monin paikoin vaikeuksissa, millä on perusteltu jopa hoivakotien paikkojen sulkemista huolimatta niiden jatkuvasti kasvavasta tarpeesta, Kröger kirjoittaa mielipidekirjoituksessa.
Toiseksi hoiva-alaa horjuttavaksi kriisiksi hän nostaa terveydenhuollon päivystykset. Keskeinen syy päivystysten ruuhkautumiselle on puute ympärivuorokautisista hoivapaikoista, jonne potilaita voisi lähettää eteenpäin hoitoon.
– Näissä ongelmissa ei ole tutkijoille mitään uutta. Jo pitkään on tutkimuksessa korostettu sitä, että koko hoiva- ja terveyspalvelujärjestelmää pitäisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena eikä pyrkiä ratkomaan suppeita osaongelmia erikseen, Kröger sanoo.
Ympärivuorokautisen hoidon määrää on pyritty Suomesa minimoimaan. Kotihoidon tehtäväksi onkin jäänyt yrittää vastata ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien asiakkaiden tarpeisiin. Työntekijät eivät pysty tekemään työtään eettisesti kestävällä tavalla, sillä työolosuhteet eivät ole kunnossa, resurssit ovat riittämättömät ja kotihoidon olosuhteet eivät sovellu intensiiviseen hoitoon.
– Samalla omaiset ovat joutuneet monesti kohtuuttomiin tilanteisiin, kun heidän perheenjäsenensä ovat ajautuneet hoivaköyhyyteen eli ovat jääneet vaille tarvitsemaansa apua. Palvelujärjestelmän tulisi tukea omaisten jaksamista eikä työntää heille kohtuutonta vastuuta iäkkäiden ihmisten perustarpeista, Kröger kirjoittaa.
Krögerillä onkin selkeä viesti kevään eduskuntavaaleja suunnitteleville puolueille.
– Mikäli tulevallakaan vaalikaudella ei pystytä ratkomaan alan syvää resurssi- ja henkilökuntapulaa, ongelmat kyllä löytyvät Suomen ja sen päätöksentekijöiden edestä. Väestön ikääntyminen ja palvelutarpeiden nopea kasvu jatkuvat vielä ainakin 20–30 vuotta eikä silmien sulkeminen ratkaise hoivan edelleen vaikeutuvaa kriisiä, hän kirjoittaa.
