Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden professorin Päivi Leino-Sandbergin mukaan Euroopan Unionin vuonna 2020 hyväksymä elpymispaketti on isointa, mitä EU:ssa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut. Tällä hetkellä Leino-Sandberg tutkii EU:n elpymispaketin rahankäyttöä. Asiasta kertoo Yle.
Hänen mielestään suurin ongelma on, että suuria rahamääriä jaetaan kiireessä ja ilman asianmukaista valvontaa.
– Rahaa on valtava määrä, ja se pitäisi saada hyvin nopeasti käytettyä. Se johtaa ongelmiin.
Euroopan Unionin elpymispaketti hyväksyttiin koronapandemian aikana vuonna 2020 tarkoituksena auttaa jäsenmaita selviämään koronan aiheuttamista taloudellisista vaikeuksista. Euroopan komissio otti yhteisvelkaa yli 700 miljardin euron edestä.
Elpymispaketin rahat jaettiin niin, että pahimmin koronasta kärsineille ja taloudellisesti hankalassa tilanteessa oleville maille annettiin eniten. Esimerkiksi Italia voi saada paketista jopa 195 miljardia euroa, kun Suomi vain vajaat 2 miljardia. Rahat tulee käyttää 2026 mennessä.
Leino-Sandbergin mukaan keskeinen ongelma on, että paketti saatiin vireille liian myöhään. Koronaelpymispaketin varoja ei käytetä koronasta elpymiseen.
Paketti on eräänlaista budjettitukea, jossa jäsenmaat saavat valita kohteensa itse. Ehtoina on, että vähintään 37 prosenttia hankkeista pitää laittaa vihreään siirtymään ja vähintään 20 prosenttia digitalisaatioon. Kansallinen suunnitelma pitää hyväksyttää komissiossa.
Leino-Sandbergin mukaan komissio pimittää tärkeää tietoa nimenomaan liittyen EU-maiden kansallisiin suunnitelmiin.
– Kansallinen suunnitelma on yleistason väljää tekstiä. Ei sen perusteella tiedä, mistä todella on sovittu. Se ilmenisi pöytäkirjoista ja sähköpostivaihdosta. Mutta niitä komissio ei halua antaa, Leino-Sandberg sanoo.
