Itä-Ukrainassa sijaitsevassa Zaporizhzhian miljoonakaupungissa noin 25 000 oppilasta opiskelee tätä nykyä täyspäiväisesti maanalaisissa bunkkereissa, kertoo The Times.
Päivä alkaa ikkunattomassa luokkahuoneessa englannin oppitunnilla. Sitšovyin lukio ei ole tavallinen koulu, sillä se sijaitsee yhdeksän metriä maanpinnan alapuolella.
Viimeisen vuoden ajan Sitšovyin lukion opiskelijat ovat opiskelleet Ukrainan ensimmäisessä varta vasten rakennetussa maanalaisessa koulussa. Tätä nykyä tällaisisia kouluja on 96, joista 25 on Zaporizhzhiassa ja sen ympäristössä.
Maanalaiset koulut tulevat suurkaupungissa tarpeeseen, sillä etulinja on vain 17 kilometrin päässä.
– Tietysti toivomme rauhaa, mutta tämä on meidän todellisuutemme, harmittelee opettaja Natalia Gutaruk.
Gutaruk ei ole edellisyönä nukkunut Venäjän ilmaiskujen vuoksi. Oppitunnille on sen alkuun mennessä valunut vain viitisen opiskelijaa. Välillä koulubussit ovat myöhässä ilmahälytysten vuoksi.
– En koskaan tiedä, kuinka monta opiskelijaa on paikalla, sillä se riippuu edellisestä yöstä, Gutaruk kertoo.
Gutaruk yrittää aloittaa oppituntinsa jollain, mistä opiskelijat pitävät. Jos he jaksavat raahautua oppitunneille, niin ainakin heitä voidaan auttaa unohtamaan hetkeksi se, mitä maanpinnalla tapahtuu. Gutaruk haluaa tehdä koulusta turvasaarekkeen, jossa vallitsee illuusio normaalista arjesta.
Se vaikuttaa onnistuneen.
– Kun olemme maan alla, unohdamme, mitä maan päällä tapahtuu, tiivistää 13-vuotias Mila Gontšarenko.
Maanalaisen koulun sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitsee entinen terveyskeskus, jonka Venäjä pommitti raunioiksi joulukuussa 2024. Viimeisen kahden viikon aikana Venäjä on iskenyt Zaporizhzhian synnytyssairaalaan, haavoittaen kuutta. Sitä ennen drooni-iskussa löytöeläintarhaan kuoli 10 koiraa. Toisessa iskussa kuoli kaksi 18-vuotiasta ammattikoululaista.
Zaporizhzhian alueen apulaishallintopäällikkö Ljudmyla Buharinan mukaan kaupunkiin tykistöiskujen määrä on kaksinkertaistunut viimeisen kuukauden aikana. Välillä ilmahälytykset ovat voimassa 23 tuntia vuorokaudessa. Joka kuudenteen kouluun on isketty sodan alkamisen jälkeen.
– Maanalaiset koulut olivat meidän ainutlaatuinen ratkaisumme, Buharina selittää.
– Tajusimme, että lapsiperheet lähtivät Zaporizhzhiasta. He eivät voineet työskennellä, koska heidän täytyi pysyä lasten kanssa. Näimme myös menettävämme tämän sukupolven, sillä he olivat jo opiskelleet etänä kaksi vuotta koronan aikana ja neljä vuotta sodan aikana.
Buharina sanoo, että lasten etäopetusta ei voitu jatkaa ikuisesti. Maanalaiset koulut olivat tähän ratkaisu.
– Se ei ole ihanteellista, mutta on parempi olla turvassa maanalaisessa koulussa kuin kotona, Buharina tiivistää.
Ukrainan suurinta etäopetusalustaa pyörittävän hyväntekeväisyysjärjestö Osvitorian perustaja Zoja Lytvynin mukaan Venäjän strategia kouluiskuissa on sama kuin iskuissa lämpövoimaloihin: Tehdä siviilien elämästä mahdollisimman kurjaa ja ajaa heidät pois. Tyhjän alueen valtaaminen on helpompaa.
Maan päällä olevissa kouluissa opetus keskeytyy jatkuvasti ilmahälytysten takia. Viime vuonna ilmahälytyksiä oli yhteensä 14 000, joista osa kesti jopa viisi tuntia. Maanalaiset koulut tarjoavat tähän ratkaisun
Ongelmana on, että maanalaiset koulut ovat kalliita. Yksi kerros maan alla maksaa saman verran kuin viisi maan päällä. Lähellä etulinjaa sijaitsevassa Harkovassa maanalaisia kouluja onkin säästösyistä sijoitettu metroasemille.
Sitšovyin lukiossa tilankäyttö maksimoidaan jakamalla opiskelijat kahteen ryhmään. Kun toisen ryhmän koulupäivä loppuu yhdeltä iltapäivällä, toinen ryhmä saapuu. Lounas syödään pulpettien ääressä, koska ruokalalle ei ole tilaa.
Jos nuoret eivät pääse oppituntien jälkeen kotiin ilmahälytysten vuoksi, voivat he tarvittaessa yöpyä koululla. Sähkö tulee omasta generaattorista.
Vaikka tilat on yritetty sisustaa mahdollisimman kodikkaasti, ei sota ole silti koskaan kaukana. Päivä alkaa minuutin hiljaisuudella ja kansallislaululla.
Lapset myös oireilevat jatkuvasti sodan vuoksi. Osa ei uskalla enää poistua kodeistaan. Erään opiskelijan mukaan nuoret eivät enää haaveile hyvistä ammateista, vaan sodan loppumisesta ja kirkkaista taivaista ilman drooneja.
– Näemme paljon ahdistusta ja masennusta, bulimiaa, anoreksiaa, itsemurhayrityksiä. Myös kiusaaminen on lisääntynyt, kertoo läheisen sairaalan mielenterveysosaston johtaja, tohtori Olena Anoprienko.
Edellisellä viikolla Gutaruk vieraili Andriy Protsenkon hautajaisissa. Protsenko oli Gutarukin entinen opiskelija, joka valmistumisen jälkeen värväytyi asevoimiin ja kaatui Pokrovskin taistelussa.
– Hän oli niin fiksu poika. Hän oli matematiikan oppitunneilla yksi fiksuimmista lapsista ja kysyi paljon hankalia kysymyksiä, mistä pidin, Gutaruk muistelee.
Nykyään Sitšovyin lukiossa ei hyvästelläkään sanomalla näkemiin.
– Sanomme ”ole turvassa” ja toivotamme hiljaista iltaa, Gutaruk päättää.