Toimittaja Saska Saarikoski kaipasi Helsingin Sanomissa seuraavaan eduskuntaan intellektuelleja ennemmin kuin influenssereita. ”Ajattelijoiden arvo korostuu vaikeina aikoina.”
Professori emeritus Juhani Iivari epäili Uudessa Suomessa älykköjen kykyjä sopeutua ja johtaa muutosta.
”Intellektuelleilla todennäköisesti on hienosyisempiä ja paremmin ajateltuja uskomusjärjestelmiä kuin vähemmän älykkäillä, mutta heidän on vaikeampaa vapautua niistä.”
Intellektuelleiksi on luokiteltu monenlaisia tyyppejä. Esimerkiksi Erkki Tuomioja, Osmo Soininvaara, Jussi Halla-aho, Josef Göbbels ja Pol Pot.
Älykkyys, koulutus ja kokemus ovat etu politiikassa. Moni muissa tehtävissä ansioitunut menestyy myös politiikassa, moni ei.
Eduskuntaan on toistuvasti kaivattu elinkeinoelämän osaajia. Ura liikemaailmassa tai ammattiyhdistysliikkeessä ei takaa onnistumista Arkadianmäellä.
Pääministeri Juha Sipilällä (kesk.) oli suuria hankaluuksia median ja eduskuntaryhmänsä kanssa. Tämä näkyi seuraavissa vaaleissa.
Onnistujakin löytyy. Ilkka Suominen (kok.) tuli puolueensa johtoon ja eduskuntaan perheyrityksestä.
Suominen ymmärsi osake- ja kansanvallan eron. Hän jopa nousi poliittisesti jaloilleen suuren takaiskun jälkeen, kun oli 1987 tukenut Paavo Väyrystä (kesk.) tämän yrityksessä koota porvarihallitus.
Antti Rinne (sd.) junttasi itsensä ay-liikkeen kautta ja tuella sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi. Pääministeriura jäi puoleen vuoteen, kun hän epäonnistui monipuoluehallituksen johtamisessa.
Ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd.) siirtyi ay-uransa jälkeen politiikkaan. Pääsi hallitukseen ja palkittiin ministerin arvonimellä.
Intellektuelliin on yhdistetty kirjoittaminen. Presidenteistä kynä on luistanut mainiosti esimerkiksi Urho Kekkosella, Mauno Koivistolla ja Sauli Niinistöllä. Entiset pääministerit Kalevi Sorsa (sd.) ja Paavo Lipponen (sd) ihastuttivat ja raivostuttivat teksteillään.
Kekkonen ja Niinistö viihtyivät kansanedustajina. Koivisto oli talousmies, joka ei koskaan kuluttanut takamustaan istuntosalin penkissä.
Kynä oli ennen ase. Olivatko ahkerat kirjoittajat ja hyvät puhujat entisajan influenssereita?
Yhteistä politiikassa pärjänneille on ollut ymmärrys siitä, että järjestödemokratia, parlamentarismi ja tappiot kuuluvat politiikkaan.
Menestyvän poliitikon prototyyppiä ei ole löydetty. Valtioneuvos Johannes Virolaisessa (kesk.) ja ministeri Ilkka Kanervassa (kok.) oli paljon sellaisia piirteitä kuten erinomaiset sosiaaliset taidot.
Saarikoski korosti älykköjen merkitystä, ja Iivari varoitteli viisaiden muutosvastarinnasta.
Venäläisen vallankumoushenkilön Vladimir Leninin mukaan käytäntö on teorian kriteeri. Miten älyköt ja influensserit toimivat, kun tilanne on päällä.
Koiviston tokaisema Suomen idea joutui testiin 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
Tuomioja ja Niinistö olivat keskeisesti mukana, kun Suomi pähki, pitäisikö maan hakeutua Naton jäseneksi. Heidän edesottamuksiaan voi verrata pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja puhemies Matti Vanhasen (kesk.) toimintaan.
Oliko Niinistön ja Tuomiojan varovaisuus intellektuellin viisautta, epäröintiä tai jotain muuta? Mikä rooli oli ratkaisuhakuisilla Vanhasella ja Marinilla, joka oli ensimmäinen influensseri pääministerinä?
Puolueet eivät etsi intellektuelleja tai influenssereita. Kokoomus tarvitsee eduskuntavaaleihin ehdolle uuden Saara-Sofia Sirénin, vihreät ikävöi Ville Niinistöä. Timo Soini olisi keskustalle tukilisä, Jari Myllykoski vasemmistoliitolle ja sosiaalidemokraateille joku tunnettu sotilas.
