Keskustan entisen puheenjohtajan Katri Kulmunin jämäkkä linjaus oli hokema, että ”keskusta on keskellä”. Edellisissä hallitusneuvotteluissa Annika Saarikon johtama puolue jätti ”tyhjän paperin”.
”Maltilliset jauhautuvat laitojen väliin”. ”Mitä keskusta edes edustaa.” Näin vaikeroi entinen puoluesihteeri, kansanedustaja Jouni Ovaska Ilta-Sanomissa.
Keskustassa hairahdutaan usein luuloon, että oma puolue olisi koko politiikan keskusta, ja muut hilluisivat äärilaidoilla. Laajaan maltilliseen keskustaan voi sijoittaa sosiaalidemokraatit, vihreät, ruotsalaisen kansanpuolueen ja suuren osan kokoomuksesta.
Vasemmistolaistumista ei ole se, että puheenjohtaja vaihtuu Sdp:ssa Sanna Marinista Antti Lindtmaniin, tai vihreissä Maria Ohisalosta Sofia Virtaan. Arjen politiikka on sitten eri asia.
Tutkimuslaitos Laboren selvityksen mukaan politiikan vastakkainasettelu on lisääntynyt 1990-luvusta. Se on kuitenkin vähäisempää kuin 1970-luvulla.
Sosiaalinen media on tarjonnut viestikanavan myös niille, joista on vaikea saada selvyyttä siihen, mitä on vähiten: tyyliä, tietoa vai kirjoitustaitoa.
Poliittisen keskustan häipyminen katveeseen koskee eniten puolue keskustaa. Se on ainoana menettänyt kansanedustajia kaksissa edellisissä vaaleissa, yhteensä 26 paikkaa. Toinen suuri siirtymä on Timo Soinin johtaman perussuomalaisten muuttuminen puheenjohtaja Riikka Purran oikeistopuolueeksi.
Puheenjohtaja Antti Kaikkosen keskusta ei ole pystynyt hyödyntämään asemaansa oppositiossa. Mielipidemittauksissa puolueen suosio on viime aikoina ollut vain noin prosenttiyksikön 2023 vaalien tulosta parempi.
Keskustassa nähdään painajaisia, että Minja Koskelan vasemmistoliitto nousee vaaleissakin neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Järjestykseen saattaa ratkaisevasti vaikuttaa se, miten kannatus jakautuu eri vaalipiireihin.
Kaikkosen puolueella on neljä heikkoa lenkkiä: Helsinki, Uusimaa, Pirkanmaa, Varsinais-Suomi. Niistä valitaan yhteensä 98 kansanedustajaa, joista keskustalaisia on nyt vain neljä.
Keskustan ideakin on hukassa. Epätietoisuus omasta linjasta näkyy yrityksinä pyristellä irti sekä muusta oppositiosta että hallitusryhmistä. Kun Sdp esitti, että talouden sopeutuksesta pitää noin 60 prosenttia hoitaa veroilla ja loput 40 säästöillä, keskustassa keksittiin vaihtaa lukujen paikkoja keskenään.
Koska keskustan kannatus on väkiluvultaan pienimmissä maakunnissa, puolue on hädissään ehdottanut laajaa hallintouudistusta maakuntien ja kuntien eduksi. Kyseessä on sama keskusta, joka vuosikausia ajoi nykyistä sote-mallia.
Koskelan onnistuminen ja keskustan neuvottomuus näkyvät myös mediassa. Keskusta on jäämässä sähköisten tiedotusvälineiden studioiden ulkopuolelle. Tilalle tunkevat vasemmistoliiton ja vihreiden poliitikot.
Ovaskan lisäksi puolueensa tilaa on tuskaillut toinen entinen puoluesihteeri. Timo Laaninen toivoi Facebookissa, ”ettei kukaan sorru selittämään keskustan galluppia, että puolueen viesti ei ole mennyt perille.”
Entä, jos viesti onkin mennyt perille? Laaninen suosittelee, että keskusta tarjoaa ”selvästi erottuvan vaihtoehdon äänestäjille. Aineksia pitäisi olla.” Hän ei mainitse yhtäkään.
Ovaska kertoo IS:ssa esimerkin. ”Liikenteen osalta keskustalla ja perussuomalaisilla on paljon yhteisiä tavoitteita.”
Siihen Laanisella on mielipide. ”Bensapopulismi ei vaihtoehdoksi riitä, se on nähty.”
