Helsingin piispa Teemu Laajasalo kummastelee tapaa, jolla Helsingin Sanomat käsittelee rukoilua ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Taviota (ps.) koskevassa jutussa. Laajasalo korostaa X:n kirjoituksessaan, ettei ota kantaa ministerin työhön, linjauksiin tai politiikkaan.
– Uutisen käsittelytapa rukouksen osalta herättää sen sijaan kysymyksiä. Jos ministeri haluaa joskus hiljentyä ja hakea voimaa rukoilemalla joidenkin työkavereidensa kanssa, onko se epäilyttävää? Pitääkö sitä selitellä tai perustella?, piispa kysyy.
– Olisiko niin, että olemme tässä vähän sokeita Suomessa?, hän jatkaa.
Jutussa kerrottiin Ville Tavion järjestävän kerran kuussa rukoushetken kabinetissaan. Noin vartin mittaisiin tilaisuuksiin ei ole osallistunut ulkoministeriön virkakuntaa.
Teemu Laajasalo toteaa uskovansa Afrikan, Aasian, Amerikkojen ja myös Euroopan olevan täynnä poliittisista suuntauksista riippumatta samoin toimivia ministereitä. Hän huomauttaa Yhdysvaltain varapresidentti Kamala Harrisinkin pyytäneen rukousta ennen presidentinvaalikampanjansa alkua.
– Veikkaan, että saattaa olla jopa enemmän maita, joissa ministeri työkavereidensa kanssa silloin tällöin sanoo rukouksen kuin niitä, joissa ei koskaan sano.
– Taitaa olla myös niin, että monissa muissakin työtehtävissä tuntuu hyvältä sanoa rukous tai tehdä ristinmerkki – pelikentällä tai pörssiyhtiöissä.
Piispa Teemu Laajasalo kysyy, voisimmeko ajatella, ”kiva juttu, että näin saa tässä vapaassa maassamme ministerikin toimia, jos siltä tuntuu”.
En ota kantaa ministerin työhön, linjauksiin enkä politiikkaan.
Uutisen käsittelytapa rukouksen osalta herättää sen sijaan kysymyksiä.
Jos ministeri haluaa joskus hiljentyä ja hakea voimaa rukoilemalla joidenkin työkavereidensa kanssa, onko se epäilyttävää? Pitääkö sitä…
— Teemu Laajasalo (@teemulaajasalo) August 7, 2024