Suomi on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuonna 2035. Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteerin Petteri Taalaksen mukaan tämä on maailman kunnianhimoisin tavoite.
Taalas arvioi, että Suomella saattaa olla vaikeuksia saavuttaa tavoitteensa, sillä se on voimakkaasti sidoksissa hiilinielun kehitykseen – päinvastoin kuin valtaosalla Euroopan maista.
– Kansainväliset arviot tästä ovat olleet varauksellisia. Suomi on joka tapauksessa ollut maailman kärkijoukossa hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä, meillä sekä kivihiilestä että turpeesta on luovuttu kunnioitettavaa tahtia, Taalas toteaa.
Toimiiko vihreä siirtymä, ja kuka sen maksaa?
Vihreä siirtymä on meneillään Suomessa. Bioenergia, ydinvoima ja tuulivoima ovat olleet siinä apuna. Ympäristöministeriön mukaan jo 97 prosenttia Suomen sähköstä tuotetaan fossiilittomasti.
– Myös liikenteen sähköistyminen ja kevyen liikenteen lisääntyminen on käynnissä, mutta autokannan uusiutuminen ei tapahdu hetkessä, hän arvioi.
Vihreä siirtymä on Taalaksen mielestä tarpeen niin ilmaston, ihmisten kuin talouden näkökulmasta. Ilmastotieteilijänä hän ei tarkemmin ota kantaa teknologioihin.
Siirtymän aiheuttamat kustannukset lankeavat etenkin yrityksille ja valtioille.
– On selvää, että muun muassa fossiilienergiaan liittyville yrityksille muutos on haaste, mutta taas uuden teknologian yrityksille, kuten Teslalle ja Nesteelle, taas erinomainen mahdollisuus. Maailman Talousfoorumi on osoittanut, että ilmastonmuutoksen torjunnassa epäonnistuminen on suurin riski maailmantaloudelle jo tulevalla vuosikymmenellä, hän toteaa.
Keskeinen haaste: G20-maille kovemmat tavoitteet
Petteri Taalaksen mielestä Suomessa siis tehdään jo paljon, enemmän kuin monessa muussa maassa. Eurooppa on ollut ilmastonmuutoksen torjunnan veturina maailmassa viime vuosikymmenet, vaikka maanosamme tuottaa vain noin 8 prosenttia maailman ilmastoa lämmittävistä päästöistä.
Eurooppaa suurempia päästöjä tuottavat hallitustenvälisen ilmastopaneelin eli IPCC:n mukaan Itä-Aasia (27 prosenttia) ja Pohjois-Amerikka (12 prosenttia), Latinalainen Amerikka (10 prosenttia), Afrikka (9 prosenttia), Etelä-Aasia (9 prosenttia) sekä Kaakkois-Aasia ja Tyynen Valtameren maat (9 prosenttia).
– Esimerkiksi USA:n, Kanadan ja Australian kunnianhimon taso on riippunut hallituksista. Tällä hetkellä hyvinvointimaat ovat sitoutuneet 1.5 asteen polun mukaisiin tavoitteisiin, mutta esimerkiksi Kiina, Intia, Venäjä, Brasilia, Etelä-Afrikka ja Argentiina eivät.
Keskeinen haaste on Taalaksen mukaan saada kaikki G20-maat nostamaan kunnianhimonsa tasoa.
– Nämä maat vastaavat 80 prosentista maailman ilmastoa lämmittävistä päästöistä, hän toteaa.
Kuinka paljon tarvitaan elintasosta tinkimistä?
Onnistunut ilmastonmuutoksen torjunta ei Taalaksen mielestä välttämättä iske tavallisen kansalaisen kukkaroon.
– Sähköautojen ja akkuteknologian hinnat ovat laskussa, ja ne tulevat todennäköisesti kilpailukykyisiksi lähivuosina. Kevyellä liikenteellä, kuten sähköpyöräilyllä, voidaan saavuttaa terveys- ja taloushyötyjä ilmastohyötyjen lisäksi. Tuuli- ja aurinkoenergian hinnat ovat pudonneet alle fossiilienergian hintojen. Kasvispainotteinen ruokavalio voi olla edullista ja tuottaa myös terveyshyötyjä, hän sanoo.
Taalas uskoo, että suuri yleisö hyväksyy maltilliset ja järkevät ilmastotoimet, mutta ”liian äärevät toimet herättävät vastustusta”. Tuuli-, aurinko- ja vesivoiman rakentaminen herättää myös tunteita, kun nämä tapahtuvat ihmisten lähiympäristössä.
– Suomessa laajempi polarisaatio näyttää valitettavasti koskettavan myös ilmastokysymystä. On tärkeää myös nähdä ilmastonmuutoksen torjunnan ja siihen sopeutumisen tarjoamat taloudelliset mahdollisuudet Suomelle, Taalas arvioi.
Globaalisti suurin ongelmat ovat fossiiliset polttoaineet.
Kaksi kolmasosaa ilmastonmuutoksen ongelmista maailmassa liittyy Taalaksen arvion mukaan fossiilisten polttoaineiden käyttöön.
– Vajaa viidesosa liittyy metaaniin, jonka lähteitä ovat etenkin trooppiset suot, nautakarja ja riisin viljely. Metaanin elinikä on 11 vuotta, kun taas hiilidioksidin poistuminen vie tuhansia vuosia, Taalas tarkentaa.
Reilu kymmenesosa ongelmista liittyy maankäyttöön; suurin haaste on sademetsien hävitys Etelä-Amerikassa, Keski-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.
– Myös viime vuosien metsäpalot etenkin Venäjällä ja Kanadassa ovat lisänneet hiilidioksidin päästöjä, Taalas sanoo.
Äärisäistä uusi normaali
Suomi kuuluu arktiseen alueeseen, joka tulee kokemaan maailman suurimman muutoksen.
– Jos saavutamme Pariisin sopimuksen kahden asteen tavoitteen, Suomessa muutos olisi 4–5 astetta vuositasolla ja 7 astetta talvella. Lumipeitteinen kausi lyhenee, mutta Lapissa lunta voi olla aiempaa enemmän, ja Etelä-Suomessa talvet muuttuvat vetisemmiksi. Muutokset ovat jo pidentäneet kasvukautta ja lisänneet metsien kasvua, Taalas sanoo.
Arktisen alueen voimakas lämpeneminen koko pohjoisella pallonpuoliskolla on aiheuttanut muitakin muutoksia.
– Havaitsemme aiempaa useammin paikalleen jämähtäneitä korkeapaineita, joihin liittyy hellettä ja kuivuutta kesällä, talvella puolestaan pakkasia. Samalla matalapaineet voivat kulkea päivästä toiseen samaa reittiä johtaen tulviin ja talvella leutoihin olosuhteisiin.
Äärisäistä on tulossa maailmassa uusi normaali, mutta Taalas huomauttaa, että tietämys tulevasta on rajallista.
– Ääri-ilmiöiden tulevan kehityksen arviointiin tarvittaisiin kilometriskaalan ilmastomalleja ja nykyistä suurempia supertietokoneresursseja. Tätä kehitetään parhaillaan.