Eduskuntavaaleihin on puoli vuotta, ja se näkyy hallituksen ilmapiirissä. Tunnelmia kiristää kokoomuksen ja perussuomalaisten tasainen kilpailu kannatusmittauksissa.
Suurin paine on aina pääministeripuolueella. Omien kipuilun lisäksi pitäisi keksiä lääkkeet hallituskumppaneiden oireiluun.
Petteri Orpon (kok.) johtajuuden perään on kyselty toistuvasti. Hallituksen sisällä hän on syksyn aikana pannut pari kertaa perussuomalaiset ruotuun.
Ensin Orpo painosti sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin (ps.) muuttamaan sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustuksien myöntämisperusteita.
Toinen isku osui perussuomalaisia arkaan paikkaan. Orpo ilmiselvästi nautti kertoessaan politiikan toimittajien tilaisuudessa, että hallituksen 60 miljoonan euron autoilun tukipaketti odottaa perussuomalaisten hyväksyntää.
Se tuli, mutta ratkaisu oli kivulias perussuomalaisille, jotka olivat vuosia ratsastaneet lupauksilla alentaa polttoaineiden pumppuhintoja.
”Pelastimme hänen (Orpo) kasvonsa”, perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä selitti.
Mäkelä jätti sanomatta sen, että perussuomalaiset yrittivät vimmatusti ulkoistaa hallituksen päätöksen kokoomuksen sisäiseksi ja pelastaa ennen kaikkea oman nahkansa.
Mäkelä ja puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra antoivat jatkuvasti ymmärtää, että kyse on kokoomuksen sanelusta. Mäkelä syytti hallituskumppaniaan perussuomalaisten heittämisestä bussin alle.
Hallitus saattoi tehdä perussuomalaisille myös palveluksen. Jos jakeluvelvoitetta nyt alennettaisiin, seuraava hallitus joutuisi tekemään uusia ilmastopäätöksiä päästötavoitteiden saavuttamiseksi.
Kokoomuksen sijoitus kannatusmittauksissa on vaalikauden tässä vaiheessa tavanomainen pääministeripuolueelle. Pääoppositiopuolue sosiaalidemokraatit on kärjessä ja suurin hallituspuolue kokoomus muutaman prosenttiyksikön takamatkalla.
Puolueiden kannatuserot ovat usein kaventuneet vaalien lähestyessä. Mikään ei ole vielä varmaa, eikä varsinkaan seuraavan hallituksen kokoonpano.
Yleensä suurin oppositiopuolue on noussut pääministeripuolueeksi. Poikkeuksia on. SDP 1999 ja keskusta 2007 jatkoivat pääministeripuolueena vaalien jälkeen.
Hallituspuolue kokoomus voitti 2011 vaalit. Puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen vaihtoi valtioneuvoston linnassa pääministerin kerrokseen.
Petteri Orpo on johtanut kokoomuksesta vuodesta 2016. Hän saanee viimeisen todistuksensa puoluejohtajan tehtävästä huhtikuussa.
Kokonaisarvio Orpon urasta tehdään myöhemmin. Siihen vaikuttaa keskeisesti se, miten kokoomus toimii vaalien jälkeen.
Kiinnostaako hallitusvastuu vai ei. Se muokkaa johtopäätöksiä siitä, onko Orpo enemmän puoluepoliitikko vai valtiojohtaja.
Paavo Lipponen (sd.), Alexander Stubb (kok.) ja Juha Sipilä (kesk.) veivät puolueensa uuteen hallitukseen, vaikka pääministerin nuija irtosi kädestä. Sanna Marin (sd.) teki toisenlaisen ratkaisun.
Marinin hallituksen todistus on kaksijakoinen. Suomi liittoutui sotilaallisesti vihervasemmistohallituksen aikana presidentti Sauli Niinistön tuella ja Venäjän innoittamana.
Nykyisen hallituksen politiikan ja sen pääministerin tuomitsee historia, ei pelkästään seuraava vaalitulos. Lipposen, Sipilän ja Esko Ahon (kesk.) ministeristöjen arvosanat ovat nousseet ajan myötä.
Pintakuohujen kadottua jäljelle jäävät vain hallituksen valmistelemat lait ja muut päätökset.
