Eduskunnan perustuslakivaliokunta käsitteli tänään sitä, voiko toimeentulotuella katettavien asumismenojen enimmäismäärää säädellä lain ja asetuksen tasolla, vai onko se ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Valiokunta antoi asiasta yksimielisen lausunnon.
– Perustuslaki ei estä toimeentulotuen asumismenojen normittamista eli asumismenokaton säätämistä, kirjoittaa valiokunnan puheenjohtaja ja kokoomuksen kansanedustaja Heikki Vestman X-päivityksessään.
– Lakiesityksessä pitää silti täsmentää asetuksenantovaltuutta, jolla kuntakohtainen asumismenokatto määrätään sekä tehdä poikkeusperusteista oikeudellisesti vahvempia, Vestman jatkaa.
Asumismenot on lakiesityksen mukaan edelleen tarkoitus hyväksyä täysimääräisinä, mikäli hakijalla on erityinen peruste asumiseen nykyisessä asunnossaan, kuten esimerkiksi alentunut toimintakyky, korkea ikä tai lapsen erityistarpeet.
Kyseessä on ensimmäinen perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen säästölakiesityksistä.
Perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Kyse on esimerkiksi terveyden ja elinkyvyn säilyttämisen kannalta välttämättömän ravinnon ja asumisen järjestämisestä.
– Toimeentulotukea ja PL 19.1 §:n tarkoittamaa vähimmäisturvaa ei voida kuitenkaan samaistaa toisiinsa, Vestman avaa valiokunnan ratkaisua.
Hän jatkaa, että valiokunnan mukaan toimeentulotukijärjestelmällä on pyritty turvaamaan sosiaalisesti hyväksyttävää elintasoa, mikä on useimmissa tapauksissa enemmän kuin perustuslaissa tarkoitettu vähimmäisturva.
Valiokunnan mukaan toimeentulotuensaajille on mahdollista asettaa myös velvoitteita, eikä asumiskustannusten kohtuullistamista koskeva velvoite sinänsä ole ongelmallinen.
– Perustuslain 19.1 pykälästä ei seuraa velvoitetta ottaa huomioon minkä tahansa hintaisia asumismenoja.
Hallitus suunnittelee lakimuutosta, jolla selkeytetään asumismenojen huomioimista toimeentulotuessa. Asumismenojen enimmäismääristä säädettäisiin jatkossa lain ja asetuksen tasolla. Tähän saakka Kela on määrittänyt kuntakohtaiset ja ohjeelliset enimmäismäärät.
Lisäksi esityksellä tavoitellaan säästöjä ja myönteisiä vaikutuksia työllistymiseen liittyviin kannustimiin.
Tilanteessa, jossa hakijan asumismenot ylittävät tarpeellisen suuruisena pidettävän määrän, eli niin sanotun asumisnormin, hakijalla olisi kolme kuukautta aikaa etsiä edullisempaa asuntoa. Määräajan jälkeenkin hän voisi asua nykyisessä asunnossaan, mutta asumismenot hyväksytään vain normin mukaisina.
PeV:n mukaan laki voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jos lain asetuksenantovaltuutta täsmennetään ja erityisen perusteen huomioon ottamista koskeva harkinta muutetaan oikeusharkinnaksi.
Lakiesitys on merkityksellinen PL 19 §:n 1 momentin kannalta 2/x
— Heikki Vestman (@HVestman) November 9, 2023
Toimeentulotukea ja PL 19.1 §:n tarkoittamaa vähimmäisturvaa ei voida kuitenkaan samaistaa toisiinsa.
PeV:n mukaan toimeentulotukijärjestelmällä on pyritty turvaamaan sosiaalisesti hyväksyttävää elintasoa, mikä on useimmissa tapauksissa enemmän kuin PL 19.1 §:n muk. oikeus. 4/x
— Heikki Vestman (@HVestman) November 9, 2023
PeV edellytti, että lakiin ehdotettua säännöstä valtuudesta antaa VN:n asetus tarpeellisen suuruisten asumismenojen määrästä täsmennetään.
Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on nimittäin PL 80 §:n mukaan säädettävä lailla, mitä vaatimusta lakiesitys ei täytä. 6/x
— Heikki Vestman (@HVestman) November 9, 2023