Suomen kannattaisi laatia Aasia-Strategia, jonka avulla voitaisiin kehittää suhteita Aasian ja Tyynenmeren maihin, toteaa Ulkopoliittisen instituutin tutkija Henri Vanhanen.
Suurvaltojen keskinäisissä suhteissa on tapahtunut suuria muutoksia sen jälkeen, kun Venäjä aloitti laajamittaisen sodan Ukrainassa. Vanhasen mukaan Suomessa pitää miettiä, miten suhteet Yhdysvaltoihin, Venäjään ja Kiinaan järjestetään.
Hänen mielestään Suomen Kiina-suhdetta ei pidä sivuuttaa, vaikka suurin muutos on tapahtunut Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa ja Yhdysvallat on erittäin tärkeässä asemassa Suomen kannalta.
– Me näemme Ukrainan sodan myötä sen, että Kiina on onnistunut ajamaan itsensä kansainvälisen politiikan pelipaikoille. Se on ihan kiistaton tosiasia, Vanhanen sanoo Verkkouutisille.
Kiina näyttää hakevan paikkaansa sodan osapuolten Venäjän ja Ukrainan välillä. Peking ja Moskova ovat lähentyneet toisiaan, ja kiinalaisyritysten kerrotaan toimittaneen muun muassa rynnäkkökiväärejä, taistelijan suojavarusteita ja lennokkeja Venäjän asevoimien kanssa läheistä yhteistyötä tekevälle venäläisyhtiölle. Kiinan sanotaan kallistuvan tukitoimissaan enemmän Venäjän puolelle.
Toisaalta Kiinan presidentti Xi Jinpingin kerrotaan toistaneen tukensa Ukrainan alueelliselle koskemattomuudelle käytyään aikaisemmin keväällä puhelinkeskustelun presidentti Volodymyr Zelenskyin kanssa.
Kiinan tavoitteet
Henri Vanhasen mukaan Kiina tarkastelee Ukrainan sotaa omien tavoitteidensa läpi.
– Peking on toivonut nopeaa ratkaisua sotaan ja tulitaukoneuvottelujen käynnistämistä. Kiinan pitkän tähtäimen etujen kannalta olisi parempi, mikäli Euroopan geopoliittinen tilanne rauhoittuisi ja markkinat pysyisivät vakaina.
Hän nostaa myös esille Kiinan ehdotukset rauhan saamiseksi Ukrainaan. Kiinan ulkoministeriö on esittänyt 12 kohdan suunnitelman, jossa kaikkien maiden koskemattomuutta on kunnioitettava, väkivaltaisuudet on lopetettava, yksipuoliset pakotteet poistettava sekä rauhanneuvottelut aloitettava välittömästi.
– Suhtautuisin Kiinan ehdotuksiin skeptisesti. Se tavoittelee ennen kaikkea ratkaisua, joka luo ennakkotapauksen tukemaan sen ulkopoliittisia tavoitteita, etenkin Taiwanin suhteen. Kiina pyrkii näin muokkaamaan kansainvälistä järjestelmää sisältäpäin sopimuksia ja rakenteita muuttaen, mutta kuitenkin niin, etteivät muut maat tai varsinkaan Yhdysvallat voisi puuttua sen sisäisiin kiistoihin. Eli kyse ei ole siitä, että Kiina tukisi varauksetta sodassa Venäjää, vaan näitä yhdistää pikemminkin halu heikentää Yhdysvaltojen globaalia vaikutusvaltaa.
Oma lukunsa on sodan nostattama keskustelu Kiina-riippuvuuksien riskeistä.
– Suomessakin joudutaan miettimään sitä, miten me tasapainoilemme muuttuvien suurvaltasuhteiden keskellä. Emme kuitenkaan ole mitenkään erityisen riippuvaisia Suomessa nytkään Kiinasta, vaan eurooppalaista keskitasoa, Vanhanen sanoo ja viittaa ulkoministeriön hiljattain laatimaan selvitykseen Kiina-riippuvuuksista, Vanhanen sanoo.
”Olemme vedenjakajalla”
Henri Vanhasen mukaan täydellinen irtautuminen Kiinasta ei kuitenkaan ole tavoiteltava päämäärä Suomelle.
– Kiinan taloudellinen koko on yksinkertaisesti niin suuri, ettei sitä voi tai tule pyrkiä sulkemaan ulos maailmantaloudesta. Moni eurooppalainen maa, kuten Saksa, on jo hyvin riippuvainen Kiinan taloudesta. Sitä paitsi ei Suomi tällaisesta linjasta hyötyisi mitenkään. Kääntäisin katsetta enemmän siihen, miten pidämme Euroopassa kriittiset luonnonvarat, infrastruktuurin ja yhteiskunnan avaintarpeet omissa käsissämme ja rakennamme näiden osalta omavaraisuutta.
Talous, turvallisuus ja teknologia ovat näiden pohdintojen keskiössä.
– Me olemme nyt jonkinlaisella vedenjakajalla, jossa Kiinaan liittyvä keskustelu on hieman mustavalkoista – eli kaikki Kiinan suunnalla on uhkaavaa tai sitten se luo kaupallisia mahdollisuuksia, Vanhanen toteaa.
Viime vuosina Euroopassa on keskusteltu paljon kiinalaisten investointien tuomista mahdollisista poliittisista ulottuvuuksista.
– Suomen tapauksessa muistissa ovat etenkin infrastruktuurihankkeet. Erityisesti sittemmin jäihin menneet Jäämeren ratahanke ja tunneli Helsingin ja Tallinnan välillä ovat olleet esillä. Mahdollinen piilo-ongelma on siinä, että lisääntyvän riippuvuuden myötä ne saattavat tarjota Kiinalle ylimääräistä vipuvartta tilanteissa, joissa se haluaa saada tavoitteitaan läpi – oli kyseessä sitten ihmisoikeuskritiikin vaimentaminen, Tiibetin tilanne tai Taiwanin kysymys, Vanhanen sanoo.
Uusi tilanne Suomelle
Henri Vanhasen mukaan Kiina-suhteen muotoutuminen on pohjimmiltaan Suomelle monella tapaa erilaista ja uutta.
– Suomella on pitkät perinteet Venäjän ja Yhdysvaltain kanssa toimimisesta, jolloin suhteiden edut ja kipupisteet tunnetaan hyvin puolin ja toisin. Kiinan suhteen Suomelle on kuitenkin vasta muotoutumassa toimintakehikko, joka määrittelee suhteiden dynamiikkaa.
Vanhanen katsoo, että aiemman selkeän Kiina-strategian puute on johtunut osin historiallisista syistä, sillä Kiina ei ole perinteisesti ollut Suomen kiintopisteenä eikä Suomi liioin Kiinan.
– Kiina muodostaa eräänlaisen poikkeuksen nykyisten suurvaltojen joukossa, sillä sen tapoihin edistää omia globaaleja tavoitteita ei ole Yhdysvaltain ja Venäjän tavoin kuulunut yhtä leimallisesti sotilaallisen voiman hyödyntäminen. Osittain siksi ulospäin pandapolitiikkaa harjoittava Kiina saattaa vaikuttaa lempeämmältä suurvallalta. Keskitetty valtiojärjestelmä, erilainen ihmisoikeuskäsitys sekä yhä määrätietoisempi pyrkimys vaikuttaa muiden valtioiden tapaan toimia kuitenkin välittävät myös toisenlaista Kiina-kuvaa.
Kaupalliset mahdollisuudet ja ongelmat
Henri Vanhasen mielestä nyt pitäisi pohtia sitä, missä tasapainon määrittävä linja tarkalleen kulkee.
Hänen mukaansa suomalaisissa arvioissa tunnistetaan yhtäällä Kiinan globaalien tavoitteiden mukana tuomat kaupalliset mahdollisuudet ja toisaalla ongelmat. Suojelupoliisin arvioiden mukaan Venäjän lisäksi erityisesti Kiina lukeutuu niihin valtiollisiin tahoihin, jotka harjoittava vakoilua Suomen kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeissä teemoissa, kuten teknologia-ala, julkishallinto ja 5G-verkko.
Vanhanen nostaa myös esille Kiinan kasvaneen kiinnostuksen Suomen lähialueita kohtaan.
– Kiina on osoittanut myös suurta halua päästä merkittäväksi toimijaksi arktisilla alueilla. Vaikka Kiinan lisääntyvä läsnäolo voi tuoda mukanaan taloudellisia hyötyjä, riskejäkin on nostettu esille.
Vanhasen mukaan Suomen Kiina-suhteita vaikuttaisi toistaiseksi ohjailevan yksittäiset asiakysymykset, joka osittain kytkeytyvät laajempaan EU:n Kiina-politiikkaan, mutta joissa toisaalta on myös oma kahdenvälinen sävynsä.
– Suomessa on myös varmasti seurattu tarkkaan Ruotsin ja Kiinan suhteiden kehitystä sekä haluttu välttää vastaavaa suhteiden viilentymistä. Suomen julkidiplomatian lähtökohdat ovat ymmärrettäviä – harvoin pienemmän valtion päämies on ottanut tavakseen ryöpyttää tai arvostella suurvaltojen johtajia. Kipeämmistä aiheista on ollut helpompaa keskustella suljettujen ovien takana.
– Tarkoituksenmukaisempaa on ollut päästä tapaamisten kautta puheväleihin ja siten pyrkiä muodostamaan henkilökohtainen suhde vastinpareihin, josta voi olla myöhemmissä tilanteissa hyötyä esimerkiksi EU:n tasolla, Vanhanen katsoo.
Oma lisänsä on laajempi suurvaltapolitiikan kehitys, jossa erityisesti Yhdysvaltain ja Kiinan suhteet ovat tärkeässä osassa.
– Sillä, että Kiina on Yhdysvaltain järjestelmätason pääkilpailija, voi olla kauaskantoista merkitystä Suomelle. Saatamme joutua joskus tilanteeseen, jossa meidän on pohdittava kantojamme tarkkaan Kiinan suhteen, myös Nato-jäsenyyden myötä. Nythän Suomessa on haluttu välttää tarpeetonta polarisaatiota maailmanpolitiikassa ja yritetty löytää yhteistä maaperää, kun se on ollut mahdollista, Vanhanen arvioi.
Suomen katsottava Aasiaa laajemmin
Henri Vanhasen mukaan Suomen kannalta olisi ennen kaikkea olennaista pyrkiä tunnistamaan selkeämmin sitä tapaa, jolla Kiina Suomessa toimii. Kyse on hänen mielestään siitä, että valmistaudumme turvaamaan Suomen kansallisia etuja paremmin maailmassa, jossa Kiinan kasvava merkitys on kiistaton.
– On nähtävä, mitkä intressit ajavat Kiinan Suomi-politiikkaa sekä niiden sisältämät haitat ja hyödyt. Jotta pääsemme eroon pinnallisesta Kiina-keskustelusta, olisi ymmärrettävä paremmin sitä kehikkoa, jossa Suomen Kiina-politiikan ehdot ja pyrkimykset muodostuvat.
Vanhanen katsoo, että Kiina muuttuu nyt kovaa vauhtia kohti entistä keskusjohtoista valtiojärjestelmää presidentti Xi Jinpingin johdolla ja tämä pakottaa suomalaiset kiinnostumaan Kiinan asioista sekä kasvattamaan kansallista Kiina-osaamista.
– Vaikka toistaiseksi Suomen suhteet Kiinaan ovat ongelmattomat, on kuitenkin mahdollista, että tulevaisuudessa myös Suomen Kiina-politiikka joutuu uudelleenarvioitavaksi. Suomella tuskin lienee syytä tehdä poikkeuksia tapaansa hoitaa kahdenvälisiä suhteitaan Kiinaan korkealla tasolla, mutta suhteet muovautuvat väkisinkin käytännön tasolla asiakysymysten kautta.
Hän ehdottaa ensi vaalikaudeksi Aasia-strategiaa, jossa tarkastellaan Kiinaa osana maailmanpolitiikkaa ja laajemmin maanosan mahdollisuuksia sekä kumppanuuksia.
– Toivoisin, että Suomi laatisi Aasia-strategian ja ottaisi tätä varten mallia jo laaditusta Afrikka-strategiasta. Meidän olisi ehkä syytä tarkastella Kiinan toimintaa Aasiassa kokonaisuuden osana ja ymmärtää Tyynenmeren alueen nouseva merkitys maailmanpolitiikassa. Suomen on syytä pysyä lujana kansalliseen ja globaaliin turvallisuuteen liittyvien kysymysten osalta, mutta välttää tarpeetonta arvovaltakiistelyä Pekingin kanssa.
Kehittyvät kumppanuudet Tyynellämerellä
Ulkopoliittisen instituutin julkaisun mukaan laajalla selkkauksella Taiwanissa on nyt aiempaa suurempi riski levitä alueelliseksi konfliktiksi. Vaikka Yhdysvallat on edelleen muodollisesti sitoutunut yhden Kiinan politiikkaan, maa on monin tavoin vahvistanut suhdettaan Taiwaniin niin taloudellisesti, poliittisesti kuin sotilaallisestikin vuodesta 2017 lähtien. Yhdysvaltain hallinto myös kannustaa kumppaneitaan tiivistämään keskinäisiä suhteitaan.
Sotilaalliset suhteet ovat tiivistyneet, ja kahdenvälinen turvallisuusyhteistyö Yhdysvaltain kumppaneiden ja liittolaisten välillä on lisääntynyt.
Henri Vanhasen mielestä nyt pitää seurata Tyynenmeren alueella kehittyviä kumppanuuksia, mutta ei pelkästään Kiina-kysymysten näkökulmasta.
Hänen mukaansa huomiota kannattaa kiinnittää Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Japaniin, jotka ovat Yhdysvaltain tärkeitä liittolaisia ja kumppaneita sekä merkittäviä alueellisia toimijoita.
– Puolustustarvikeyhtiö Patria solmi juuri ison sopimuksen Japanissa. Tämä avaa väyliä Japanin puolustusteollisuuden markkinoille. Japani investoi parhaillaan suuria summia puolustukseensa.
– Suomella olisi pelipaikka miettiä tulokulmaa tähän alueelliseen kokonaisuuteen Aasia-strategian kautta. Tämä olisi ensimmäinen laatuaan ja viime vaalikaudellahan laadittiin esimerkiksi Suomen ensimmäinen Afrikka-strategia.
LUE MYÖS:
”Kyse on oikeastaan totaalisesta muutoksesta”
”Suomen USA-suhde on viritetty aktiiviseksi” – tutkijan mukaan valtiojohdolle avautuu pelipaikka