Verkkouutiset

”Kyse on oikeastaan totaalisesta muutoksesta”

Tutkija Henri Vanhasen mukaan Suomen ja Venäjän suhteita pitää pohtia laadittaessa hallitusohjelmaa ja seuraavia ulko- ja turvallisuuspoliittisia selontekoja.
Arno Rydman
Arno Rydman
Arno Rydman on Verkkouutisten toimittaja.
Extra
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Venäjän Ukrainassa aloittaman laajamittaisen sodan jälkeen suurvaltojen keskinäisissä suhteissa on tapahtunut suuria muutoksia, ja ne vaikuttavat siihen, miten Suomen suhteet näihin suurvaltoihin jatkossa järjestetään, toteaa Ulkopoliittisen instituutin tutkija Henri Vanhanen.

– Tätä asiaa joudutaan pohtimaan, kun Suomessa laaditaan hallitusohjelmaa ja seuraavia ulko- ja turvallisuuspoliittisia selontekoja, Vanhanen sanoo Verkkouutisille.

Hänen mielestään on syytä miettiä, miten Suomen suhteet Yhdysvaltoihin, Venäjään ja Kiinaan asettuvat paikoilleen ja minkälaista strategista otetta niihin lähdetään hakemaan.

Vanhasen mukaan isoin muutos on tapahtunut Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa.

– Kyse on oikeastaan totaalisesta muutoksesta tällä hetkellä. Se koskee kaikkia suhteita poliittisella ja taloudellisella tasolla – investointeja ja markkinoita. Se koskee tavallisia ihmisiä yliopistojen ja järjestöjen välisen yhteistyön kautta. Se koskee myös matkailua, kun rajat ovat kiinni.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Henri Vanhanen Helsingissä 27. lokakuuta 2020. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Länsimaiden Venäjälle asettamien pakotteiden vuoksi Moskova on ajautunut yhä enemmän kansainväliseen eristykseen.

– Kyllä tämä on suurin muutos Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Ja tämä muutos tapahtui todella nopeasti, Vanhanen sanoo.

Venäjä-politiikka

Henri Vanhasen mielestä kysymys on kauaskantoisesta muutoksesta, jota ei ole täysin huomattu ja ymmärretty.

– Tämä on tärkeää ymmärtää, koska Suomen Venäjä-osaaminen ja -tuntemus ei ole menettänyt merkitystään, mutta ymmärryksen säilyttäminen ei tapahdu itsestään ja sitä on päivitettävä. Tarve tälle on kasvanut nopeasti lyhyessä ajassa, koska maiden välisiä suhteita koskevan totaalisen muutoksen vuoksi me olemme tekemisissä aivan erilaisen Venäjän kanssa kuin aikaisemmin ja kosketuspinnat ovat vähäisiä.

– Mielestäni keskeinen huomio on se, että me emme voi jättäytyä sen varaan, että maantieteellinen välttämättömyys kumuloituu automaattisesti Venäjä-osaamiseksi ja tämä riittää ymmärtämään näitä muutoksia, joiden edessä Venäjä on, Vanhanen toteaa.

Suomi on maantieteellisesti lähellä Venäjää. Tähän liittyy hänen mukaansa tiettyjen välttämättömien asioiden – kuten pitkän rajan – hoitaminen ja huomioiminen. Strateginen ja pitkäjänteinen Venäjä-politiikka ei voi kuitenkaan rakentua pelkästään näiden välttämättömyyksien varaan.

– Suomen Venäjä-politiikka ei saa jäädä paikoilleen. Venäjä-ymmärrys on kuitenkin Suomelle kansalliseen turvallisuuteen liittyvä asia, joka on myös tehnyt Suomesta kiinnostavan maailmalla.

Ei paluuta aiempaan

Henri Vanhasen korostaa, että Suomi ja länsimaat eivät voi enää palata aiempaan Venäjä-suhteissaan.

– On olemassa Venäjä ennen Moskovan 24.2.2022 aloittamaa hyökkäyssotaa ja sen jälkeinen Venäjä. Minkäänlaisesta paluusta aiempaan on turha haaveilla, koska samaa Venäjää ei enää ole olemassa.

Ukrainalaissotilaita valmistelemassa tykistökranaatteja. AFP / LEHTIKUVA / ARIS MESSINIS

Tähän on hänen mukaansa vaikuttanut Venäjän yhteiskunnan muutos ja hallinnon linjan jyrkentyminen entisestään. Moskovan sotapropaganda polarisoi hallinnon tukijoita ja vastustajia Venäjällä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hallinnon äänekkäät ja hiljaiset tukijat ovat niskan päällä.

– Satojentuhansien ihmisten pako mobilisointitoimien vuoksi ajaa nuoria ja osaavia hallinnon vastustajia pois maasta, mikä vaikuttaa tähän yhteiskunnalliseen muutokseen. Jos osaavimmat ja kyvykkäimmät ihmiset lähtevät muihin maihin, niin se aiheuttaa aivovuotoa, Vanhanen sanoo.

– Jäljelle jäävä hallinnon tukijoiden joukko koostuu kansallismielisemmistä ihmisistä, joihin tämä sotapropaganda uppoaa.

Hän katsoo, että tähän joukkoon ei välttämättä kovin monella ole Suomessa tai muualla länsimaissa mitään kosketuspintaa, mikä näkyy viholliskuvien voimistumisena pahimmillaan sukupolvien ajan.

Vanhasen mukaan tilanne on ongelmallinen, kun ei tiedetä tarkalleen, kenen kanssa pitäisi olla tekemisissä kontaktien hävitessä.

Putinin viimeinen vastaisku

Vladimir Putinin johtaman Venäjän imperialismilla sanotaan olevan historiallista kaikupohjaa ja tietynlaista jatkuvuutta.

– Minä näen tämän tietyn sukupolven viimeisenä vastaiskuna. Tämä kulminoituu nimenomaan Putiniin ja hänen hallintonsa avainhenkilöihin, Henri Vanhanen toteaa.

– He ovat toisen maailmansodan kokeneiden, usein veteraanien lapsia sekä nuoruutensa Neuvostoliitossa eläneitä ihmisiä. Tämä nykyhallinnon ydin teki nousujohtoista uraa Neuvostoliitossa vain nähdäkseen järjestelmän kaatumisen ja 1990-luvun vaikeudet Venäjällä.

Vanhanen muistuttaa, että nykyhallinnon ihmisten avainkokemukset perustuvat pitkälti Neuvostoliiton ja Venäjän suurvalta-aseman rapistumiseen ja pyrkimyksiin palauttaa se. Heidän maailmankuvansa muodostuu suurvaltatraumojen ja henkilökohtaisen kaunan yhdistelmästä.

– On olennaista ymmärtää, että jos Putin syrjäytetään tai korvataan jollakulla muulla, niin hänen seuraajansa todennäköisesti nousee tästä porukasta. Joten on turha odottaa käännettä parempaan, koska tarjolla on vain tämänkaltainen maailmankuva.

Venäjän presidentti Vladimir Putinin fanituotteita ja julisteita lehtikioskilla Simferopolissa, Krimillä maaliskuussa 2015. LEHTIKUVA/JUSSI NUKARI

Vanhasen mukaan Venäjällä ei ole tällä hetkellä vaihtoehtoista ryhmittymää odottamassa vuoroaan ottaakseen maan ohjakset omiin käsiinsä. Kaikki vaihtoehdot ja hallinnon vastustajat on poistettu pelistä tehokkaasti, kuten vankilassa viruva Aleksei Navalnyi ja murhattu Boris Nemtsov.

– Demokratia kuoli Venäjällä jo 1990-luvulla Boris Jeltsinin valtakaudella. Demokratia on lähinnä ollut kulissi, josta on omaksuttu joitakin piirteitä, mutta Venäjällä on vallinnut aina keskitetty hallintojärjestelmä. Se ei ole muuttunut eikä todennäköisesti tule muuttumaan vähään aikaan.

– Venäjällä etsitään vihollisia eli sodan vastustajia sekä vaimennetaan ja jahdataan hallinnon kriitikoita. Retoriikka heitä kohtaan on hyvin rankkaa.

Moskovalla vanha vaihde päällä

Henri Vanhanen korostaa, että Venäjän näkökulmasta katsottuna kylmä sota ei koskaan loppunut.

– Moskovassa turvallisuus on nähty aina jonkinlaisena nollasummapelinä suhteessa Natoon ja Yhdysvaltoihin, jotka olivat Neuvostoliiton aikaisia uhkia. Myös Venäjän turvallisuuspolitiikka on raamitettu näiden ympärille pitkälti 2000-luvun alusta lähtien.

– Viholliskuva on perustunut aina kylmän sodan aikaiseen vanhaan asetelmaan, jossa Yhdysvaltojen ja Naton vaikutusvaltaa pitää pyrkiä rajoittamaan.

Hänen mukaansa Venäjä ei ole koskaan noussut pois tästä poterosta, vaikka muu maailma meni eteenpäin ja Eurooppa sekä Yhdysvallat keskittyivät muihin kysymyksiin, kuten globaalin turvallisuuteen ja Lähi-itään.

– Venäjä on Ukrainan sodan myötä nyt jonkinlaisella vedenjakajalla. Ottaako perinteinen imperialismi Venäjällä entistä vahvemman aseman, vai romahtaako Putinin ympärille rakentunut järjestelmä? Kestääkö tämä vallan vertikaali Ukrainan sodan vai ei, Vanhanen pohtii.

Hän avaa Putiniin perustuva järjestelmää:

– Jokaisen Venäjällä toimivan poliittisen, taloudellisen tai sotilaallisen vaikuttajan asema perustuu siihen, että heillä on suhteita maan ylimpään johtoon ja Putiniin. Tämä koskee myös presidentin lähipiiriläisiä. Jos tämä vallan vertikaali horjuu, niin jokaisen toimijan asema heikkenee, jolloin se ei kannusta ihmisiä vaihtamaan hallintoa, vaan päinvastoin sitä kannattaa tukea, koska se ylläpitää eliittiin kuuluvien asemaa.

Pyrrhoksen voitto

Henri Vanhanen näkee Venäjän yhteiskunnalliselle kehityskululle neljä vaihtoehtoa Ukrainan sodan seurauksena:

1) Vladimir Putin onnistuu säilyttämään valta-asemansa, mutta hän joutuu vetäytymään Ukrainasta kovien sotilaallisten tappioiden ja Venäjän kasvavan kansainvälisen eristyksen vuoksi. Venäjän joukot onnistuvat miehittämään jonkinlaisen osan Ukrainasta, mutta Moskovan aloittama alkuperäinen hyökkäysoperaatio Ukrainassa epäonnistuu.

Putinin asema Venäjällä heikkenee, ja hän joutuu jyrkentämään otettaan yhteiskunnasta. Venäjän ulkopolitiikan kärkenä säilyy voimakas länsivastainen linja. Länteen päin suuntautuvan kansainvälisen eristyksen vuoksi Moskova rakentaa suhteita Aasiassa ja Afrikassa. Venäjän valtionjohto muistuttaa enemmän jonkinnäköistä fasistista järjestelmää, jossa konfliktinhaluinen ja imperialistinen venäläinen maailma toimii ideologisena maailmankuvana. Asevoimien suorituskykyjä pyritään pönkittämään.

2) Venäjä ajautuu valtakriisiin, kun valtionjohdon kontrolli häviää sodan seurauksena ja kansan tuki sodalle heikkenee. Putin joudutaan siirtämään syrjään, jotta maan kansainvälinen eristys saadaan purettua ja sodasta voidaan irtautua. Kasvoja vaihtamalla Putiniin tehdään pesäero. Hänen tilalleen nousee teknokraatti, kunnes valtatyhjiö asettuu uomiinsa.

Kehityskulku on kuitenkin hyvin epävarmaa, kun yhteiskunnalliset resurssit ja valta joutuvat uudelleenjaon kohteiksi. Tämä saa aikaan valtakamppailun, jonka lopputulos on hyvin epäselvä, koska kaikki toimijat haluavat hallita omaisuuksia ja turvallisuuspalveluita. Yhtäkään dynaamista uudistajaa ei ole tarjolla, koska sellaista henkilöä tai ryhmittymää ei ole haluttu Putinin aikana valmistella.

3) Kahden edellisen vaihtoehdon hybridimalli, jossa Venäjää johtaa joko Putin tai joku muu. Ulkopolitiikassa tapahtuu kuitenkin merkittävä muutos, kun Venäjällä ymmärretään, että sotaisa seikkailupolitiikka on haitallista maan kansallisille eduille. Venäjällä koetaan uudelleen Afganistan-hetki ja ymmärretään, että sotiminen ei ole kannattavaa politiikkaa ja prioriteetteja on pakko muuttaa. Skeptisyys länttä kohtaan säilyy edelleen nojaten enemmän retoriikkaan kuin asevoimiin.

4) Venäjä turvautuu joukkotuhoaseisiin Ukrainassa ja saa niin sanotun Pyrrhoksen voiton sodassa. Tässä on samoja piirteitä kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa, mutta se ei ole kestävä ratkaisu pitkällä aikavälillä, koska esimerkiksi ydinaseiden käyttö johtaisi hyvin voimakkaaseen kansainväliseen eritykseen ja sitä kautta maan sisäisiin levottomuuksiin.

Murroskausi

Henri Vanhasen mielestä Suomessa ja muissa länsimaissa kannattaa miettiä, minkälaisen Venäjän kanssa nyt ollaan tekemisissä.

– On nähtävissä, että Venäjällä liian moni ei joko halua tai uskalla vaatia muutosta Putinin tarjoamalle vaihtoehdolle. Siksi Suomessa on syytä olla huolissaan Venäjän yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta ja ymmärtää, että muutokset naapurissa voivat olla äkkinäisiä ja vaikeasti hallittavia, vaikka mitään suurta muutosta ei juuri nyt olisikaan tapahtumassa.

Hänen mukaansa Venäjä ei voi kuitenkaan olla ainoa asia, joka määrittelee Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa maantieteellisestä sijainnista huolimatta.

– Mutta Suomella ei ole kuitenkaan varaa kääntää katsetta pois itänaapurista. Ukrainan sota on edelleen käynnissä ja lopputulos epäselvä, joten lähivuosien Venäjä-suhteissa korostuu väistämättä sotilaallinen pelote ja varautuminen.

– Vaikka yhteistyön ja yhteydenpidon jatkaminen eri teemojen osalta jollakin aikavälillä voisi olla houkuttelevaa, niin pitää ymmärtää, että Venäjän valtionjohto pyrkii alistamaan kaikki politiikan osa-alueet omien päämääriensä jatkoksi. Tällöin perusteet aidolle lähentymiselle ovat aika vähäiset millään sektorilla, vaikka siihen olisi vilpitöntä halua meidän tahollamme.

Rajavartijat partioivat Suomen ja Venäjän raja-alueella Imatralla. LEHTIKUVA / LAURI HEINO

Vanhanen korostaa, että Suomen Venäjä-politiikka on nyt murroskauden keskellä.

– Venäjän uhkaan on varauduttu, ja Venäjä on itsensä kokoinen osa Suomen ulkopolitiikkaa. Suhteissa on väistämättä epäsymmetria, ja meidän on pitänyt läpi historian löytää jonkinlainen tasapaino elää siedettävällä tavalla Venäjän uhan kanssa. Ja juuri nyt uhkariski on erittäin korkealla.

Suomen ei tarvitse uhota

Henri Vanhasen mukaan Venäjä-kuva on muuttunut suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin kielteiseksi Ukrainan sodan ja historiallisten arpien ryydittämänä.

– Itse toivoisin kuitenkin, että Suomen Venäjä-politiikan johtotähtenä ei käytettäisi pelkoa tai uhoa, vaan kylmäpäisiä arvioita siitä, mikä on Venäjältä Suomeen kohdistuvan uhan laatu.

Nato-maana Suomi on kansainvälisesti turvallisemmassa asemassa kuin koskaan aikaisemmin. Jos Venäjän nykyinen hallinto jatkaa toimiaan samalla tavalla, niin kaikenlainen häirintä ja hybridivaikuttaminen – kuten infrastruktuurin sabotointi – on Vanhasen mukaan konkreettisempi uhkakuva kuin tankkien vyöryminen rajan yli Nato-maahan.

– Nato-jäsenyys tuo turvallisuuden tunnetta, mutta sitä ei kannata kanavoida uhoksi. Asiaa kannattaa tarkastella niin, että jäsenyys tarjoaa Suomelle epävarmoina aikoina tukea varautumisessa pitkäkestoiseen kriisiin vaarallisen Venäjän kanssa, hän sanoo.

Jos Suomelle joskus tarjoutuu tilaisuus valita toiseen suuntaan kulkeva polku suhteessa Venäjään, niin siihenkin on Vanhasen mielestä oltava valmius, mutta ei sillä tavalla, joka vahvistaa Venäjällä kokemusta sotapolitiikan kannattavuudesta.

– Varautuminen Venäjän suhteen ei tarkoita pelkästään sotilaallisen tai yhteiskunnallisen kriisinsietokyvyn vahvistamista. Se tarkoittaa myös sitä, että pyritään aistimaan murroshetkiä ja vaikuttamisen paikkoja Venäjällä, jotta päästäisiin pois tästä epäluottamuksen kierteestä. Tämä voi tulla nopeasti ja yllättäen.

– Suomen etu olisi se, että voisimme jollain tavalla ennakoida Venäjän toimintaa. Se on eri asia, onko tämä mahdollista. Mutta se on strateginen tavoite, johon olisi hyvä päästä.

Hänen mukaansa tämän ei pidä tapahtua niin, että ryhdytään ydinvoimalaprojektien kaltaisiin kaupallisiin ja taloudellisiin hankkeisiin.

– Me näimme jo tämän vaiheen, ja se ei toimi. On käynyt selväksi, ettei Venäjän suhteen voi kantaa samaan aikaan keppiä ja porkkanaa. Tarvitsemme jatkossa selvästi johdonmukaisempaa Venäjä-politiikkaa.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)

Opi sukeltamaan, ajattele kuin valkohai!

Suositut sukelluskurssit kokeneiden ammattilaisten johdolla. Verkkokaupassamme voit räätälöidä itsellesi sopivan paketin.
Tarjous

MUISTA LOGO!

Oy Sarin sukellus Ab
Roihupellon maauimala, Niinistö

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)