Kansanedustaja Pauli Kiuru (kok.) käsittelee Aamulehden mielipidekirjoituksessaan Suomen ja Euroopan asemaa muuttuvassa kansainvälisessä järjestelmässä sekä suurvaltojen voimasuhteiden kehitystä. Hän viittaa Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietintöön, joka ulottuu vuoteen 2045 saakka.
Mietintö pohjaa laajaan asiantuntijakuulemiseen ja tutkimustietoon, ja siinä hahmotellaan kansainvälisen toimintaympäristön muutoksia pitkällä aikavälillä.
Kiuru kuvaa maailman olevan murroksessa ja toteaa, että mietintö hahmottelee maailmaa, jossa vanhat lainalaisuudet murenevat. Yksi keskeisimmistä muutoksista koskee Yhdysvaltojen ja Euroopan suhdetta.
Transatlanttinen kumppanuus säilyy hänen mukaansa tärkeänä, mutta sen luonne muuttuu. Hän pitää kehitystä Euroopalle riskialttiina ja korostaa Yhdysvaltojen roolin epävarmuutta.
– Yhdysvaltojen rooli maailmanjärjestyksessä ei ole enää yhtä selkeä kuin ennen.
Hänen mukaansa Yhdysvaltojen ulkopolitiikka on aiempaa vastikkeellisempaa ja liittosuhteiden ehdot kovenevat. Samalla Euroopan on kannettava suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan, mikä koskee myös Suomea.
Kiuru toteaa, että Yhdysvallat säilyy keskeisenä toimijana myös vuonna 2045, mutta se ei enää yksin määritä kansainvälisiä sääntöjä. Kiinan merkitys kasvaa sekä taloudellisesti että sotilaallisesti, ja se tavoittelee erityisesti globaalin etelän suosiota.
Venäjän Kiuru arvioi olevan liukumassa taloudellisesti Kiinan vasallivaltioksi, jonka roolina on raaka-aineiden tuottaminen Kiinan kasvavalle taloudelle.
Kiuru nostaa esiin myös mahdollisia suurvaltojen kehityksen yllättäviä käänteitä ja eräänlaisia tulevaisuuden villejä kortteja. Hän pitää Venäjän mahdollista hajoamista yhtenä tällaisena kehityskulkuna. Hän ei pidä myöskään vastaavaa kehitystä Yhdysvalloissa täysin mahdottomana ja toteaa, että maan yhtenäisyys on ainakin koetuksella.
Intian Kiuru arvioi nousevan keskeiseksi globaaliksi toimijaksi, joka korostaa strategista itsenäisyyttään.
Kiuru huomauttaa, ettei suurvaltojen voimasuhteiden muutokset tapahdu ilman kitkaa.
– Euroopan on löydettävä oma roolinsa muuttuvassa maailmanjärjestyksessä, ja Suomen tavoite on selviytyminen, hän linjaa.