Me suomalaiset seisomme vankkumattomana Ukrainan kansan tukena sen puolustautuessa Venäjän laitonta hyökkäystä vastaan. Suomi on pitänyt hyvää huolta omasta puolustuskyvystään ja siksi Ukrainalle antamamme apu on ollut erityisen vaikuttavaa.
Apumme mittakaava kestää vertailun muihin läntisiin maihin. Näin on siitä huolimatta, että jaamme pitkän rajan Venäjän kanssa. Olemme joutuneet vahvistamaan omaa puolustuskykyämme turvallisuustilanteen heikentymisen myötä. Geopoliittisen asemamme vuoksi joudumme arvioimaan Ukrainalle annettavaa apua muita maita tarkemmin.
Nämä tosiasiat huomioiden pääministeri Sanna Marinin (sd.) harkitsematon lausunto Suomen hävittäjien luovuttamisesta Ukrainaan oli vastuuton ja vastoin Suomen etua. ”Kyllä me voimme mielestäni käydä keskustelua myös Hornetien osalta, olisiko niitä mahdollista Ukrainaan luovuttaa ja millaista koulutusta se tarvitsisi rinnalle”, Marin sanoi MTV:n mukaan.
Hyvin nopeasti kävi ilmi, että kyseessä ei ollut Suomen, eikä edes valtioneuvoston linja, vaan pääministerin oma näkemys. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön mukaan hävittäjien mahdollisesta luovuttamisesta ei ole ollut ”kenenkään kanssa mitään puhetta”. Pääministerin avaus tuli yllätyksenä myös muulle valtioneuvostolle, puolustusvaliokunnalle sekä puolustusvoimien johdolle.
Marinin kannanoton myötä ukrainalaisessa ja kansainvälisessä mediassa levisivät nopeasti otsikot, joiden mukaan Suomi harkitsee Hornetien luovuttamista Ukrainalle. Näitä uutisia jouduttiin nopeasti oikomaan vastaamaan Suomen linjaa: Suomi tarvitsee Horneteja itse, kunnes uudet F-35 -hävittäjät korvaavat käytöstä poistuvan Hornet-kaluston. Sekoilu synnyttää vaikutelman, että suomalaisten sanaan ei ulkopolitiikassa tai Ukrainaan liittyvän avun osalta voi luottaa.
Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Marinin kannanotto tuli presidentille yllätyksenä, eikä se perustunut myöskään valtioneuvoston kantaan. Näyttää siltä, että yhteistoiminnan sijaan kysymyksessä oli pääministerin yksintoiminta.
Hävittäjien luovuttamista koskeva kysymys olisi itsestäänselvästi pitänyt käsitellä ensin tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Hävittäjiä koskeva sotku on jälleen uusi osoitus siitä, että pääministeri keskittyy enemmän omaan kansainväliseen julkikuvaansa kuin valtioneuvoston johtamiseen ja ulkopolitiikan yhteensovittamiseen presidentin kanssa.
Suomen tuki Ukrainalle tulee jatkumaan voimakkaana myös tulevien eduskuntavaalien jälkeen. Annamme Ukrainalle sellaista tukea ja apua, josta on mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon hyötyä. Samalla pidämme huolta siitä, että annettu apu ei vaaranna omaa turvallisuuttamme. Tuenilmausten täytyy olla selkeitä, perustua huolelliseen valmisteluun sekä valtiojohdon yhteisiin päätöksiin. Ukrainalaisten turvallisuutta ei pidä alistaa eduskuntavaalien keppihevoseksi.
