Pääministeri Petteri Orpo (kok.) ei voi hävitä riitaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtiontuista. Orpon ja sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin (ps.) yhteenotto on poikkeuksellinen, muttei ainutkertainen.
Orpo hermostui Rydmaniin tämän ilmoitettua, ettei rahaa jaeta järjestöille, jotka keskittyvät yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja neuvontaan. Pääministerin mukaan hallituksen enemmistö aikoo jyrätä riviministerin muuttamalla asetusta.
Oppositio on ottanut kahnauksesta kaiken irti. Kiista on tulkittu hallituskriisiksi.
Hallituksen ilmapiiri on tulehtunut, mutta kriisissä se ei vielä ole.
Pääministeri Kalevi Sorsa (sd.) väisti 1980-luvulla toimittajan kysymyksen hallituskriisistä.
Kyse oli kriisistä hallituksessa, niin kuin nyt. Hallitus ei ole kaatumassa.
Kiistassa punnitaan pääministeri Orpon arvovalta. Jos Orpo antaa periksi, silloin hän ja koko hallitus ovat vaikeuksissa.
Valtioneuvos Johannes Virolainen (kesk.) korosti usein, ettei politiikassa kannata tavoitella selkävoittoja. Orpon on vältettävä tappio, mutta Rydmanin nuijimisesta keskeytyskuntoon jäisi paha mieli perussuomalaisille.
Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) taivasteli keskiviikkona Suomi Areenassa Porissa, että riita on ”äärimmäisen poikkeuksellinen”. Hän ei ollut löytänyt vastaavaa lähimenneisyydestä.
Samankaltainen välienselvittely löytyy niinkin kaukaa kuin viime vaalikaudelta. Pääministeri Sanna Marin (sd.) ja valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) riitelivät kulttuurijärjestöjen valtionapujen leikkauksista.
Marin vastusti leikkauksia. Saarikko ja keskusta antoivat periksi. Säästöt peruttiin.
Adelrcreutzin tulkinta olisi voinut olla erilainen, jos hän olisi perehtynyt 1980-luvun politiikkaan. Pääministereillä Mauno Koivisto (sd.) ja Kalevi Sorsa (sd.) oli yhteinen kiusankappale.
Keskustan puheenjohtaja ja ulkoministeri Paavo Väyrynen haastoi monta kertaa hallituksessa SDP:n ja pääministerin. Joka kerta pääministeri voitti.
Vuonna 1981 Väyrynen yritti kaataa Koiviston hallituksen estääkseen tämän valinnan presidentiksi. Koivisto voitti ja sai tukea myös Virolaiselta.
Koivisto, Sorsa ja Väyrynen kamppailivat vallasta. Orpon ja Rydmanin nahistelun taustalla ovat erilaiset arvot.
Asioiden ja valtakamppailun lisäksi henkilökemiat voivat hapattaa tunnelmia. Koivisto ja Sorsa eivät sietäneet Väyrystä. Sorsa puuskahti kerran, ettei hän keskustele Väyrysen kanssa ilman julkisen notaaria.
Orpo ei tunnetusti pidä Rydmanista, joka valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan kokoomuksen listalta. Vuonna 2023 Rydman siirtyi perussuomalaisiin. Pääministerin harmiksi puheenjohtaja Riikka Purra (ps.) nosti Rydmanin ministeriksi.
Hallitus jatkanee huhtikuun vaalien yli. Arviota tukee moni peruste.
Hallituksen hajoaminen olisi ankara tappio pääministerille ja kokoomukselle.
Orpo ja Purra välttelevät julkista yhteenottoa. Varotoimina he lähettivät Suomi Areenan keskusteluun kaksi varapuheenjohtajaa, Sari Multalan (kok.) ja Joakim Vigeliuksen (ps.).
Mikä olisi uuden enemmistöhallituksen kokoonpano? SDPja keskusta haluavat hallitukseen vasta vaalien jälkeen.
Purran perussuomalaiset on menossa eduskuntavaaleihin ensimmäistä kertaa hallituspuolueena, eikä hyvältä näytä. Kannatusmittaukset ovat toistuvasti antaneet viime vaalien tulosta heikompia lukuja.
Oppositiossa perussuomalaisilla saattaisi olla paremmat mahdollisuudet menestyä vaaleissa. Sinne ei voi mennä.
Perussuomalaisten pitäisi suututtaa kokoomus niin perusteellisesti, että Orpo potkaisisi Purran ja kumppanit oppositioon. Sitä omasta ja puolueensa uskottavuudesta kiinni pitävä Orpo ei hevin tee.
