Onko kustannusyhtiö alittanut riman liian matalalta? Kaksi vuotta sitten toimittajat Jukka-Pekka Raeste (HS) ja Hannu Sokala (Yle) julkaisivat silppukirjan Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä. Se rakentui alle kymmenen sivun huitaistuihin kuvauksiin tekijöiden mielestä moraalittomista yrityksistä. On totta, että joidenkin vaarallisten yritysten ”saavutukset” eivät täytä läheskään eettisyyden kaikkia vaatimuksia. Lukukokemus oli vastenmielinen: eikö tuollaiseen haluta puuttua?
Raeste on jäänyt nyt pois, kun Sokala on koonnut vastaavanlaisen 50 vaarallisimmasta suvusta. Lukukokemus herättää taas puistatuksia, mutta samalla kaavalla ja liki samoilla kohteilla varustettu kokoelma panee myös ihmettelemään: jos nyt on koottu likatieto yrityksistä ja suvuista, ketkä joutuvat seuraavaan syntisäkkiin?
Maailman 50 vaarallisinta sukua on helppotyöstettyä tietoa aiemmasta. Siinä on nykyajan kirjantekijöille ominaista älyllistä laiskuutta: juoru-, mielipide- ja klikkitietoa on tarjolla yllin kyllin. Tekijän tarvitsee asettaa hakukone uurastamaan: tekstimassaa mistä tahansa, leikkaa ja liimaa.
Herlinitkö maailman vaarallisimpia?
Syntisten sukujen kokoelma on epälooginen. Onko suuri ja mahtava vaarallinen vain menestyksensä tai kasvunsa perusteella? Onko tunnettuus syy luokitella suku ja sen yritysrypäs? Kun virheetöntä ei ole, vaarallisuusluokitelluksi voi joutua kuka tahansa.
Jos ulkomailla joku lukisi Hannu Sokalan tarinan Herlinien suvusta ja sen omistuksista, hän varmaan ihmettelisi: entä sitten? Se mitä Herlinit omistavat, ei kerro, mitä heidän omistuksensa piirissä olevat yhtiöt ovat tehneet pahaa. Miten ne voidaan luokitella maailman 50 vaarallisimman joukkoon ja suku siinä mukana? Sitä Sokala ei kykene perustelemaan.
Syyteaineisto Herlinejä vastaan on ennakkoluuloilla koottu. Kyse on suomalaisten lukijoiden uteliaisuuden herättämisestä. Ehkä se toisi hiukan lisälevikkiä? Suvun omistusten kuvaus ja uskallus jopa haastatella Herlinien suvun edustajia eivät luo lisäarvoa. Epäiltyinä olevat vastaavat kysymyksiin pidättyväisen kohteliaasti. Heidän rinnallaan esille olisi kannattanut ottaa vaikkapa Erkkojen suku ja sen suhde säätiöiden ja rahastojen hämyyn. Vaarallistako? Ei silti.
Wallenbergit – vaarallisetko, keille?
Kevyin eväin kirja ottaa esille myös ruotsalaisen Wallenbergien mahtisuvun. Heidät tunnetaan hyvistä yhteyksistään Suomeen. Wallenbergit ja suomalaisen elinkeinoelämän edut olleet toki hetkittäin vastakkainkin, mutta vaarallisiako – ei suinkaan. Suku on merkinnyt Suomelle ikkunoiden avautumista länteen, muun muassa Marcus Wallenbergin ja presidentti Urho Kekkosen lämpimät välit Hannu Rautkallio on kuvannut yksityiskohtaisesti kirjassaan Pohjoinen liitto (Otava 2021).
Olisiko Wallenbergien vaarallisuus jo ollut nähtävissä Rautkallion aiemmassa teoksessa Tapaus Raoul Wallenberg (Paasilinna, 2009)? Raoul oli Marcuksen serkku, joka toimiessaan lähetystösihteerinä Budapestissa pelasti vuonna 1944 tuhansia juutalaisia myöntämällä näille suojapasseja Ruotsiin. Hän ehti tehdä sen ennen kuin puna-armeija syöksyi Unkariin.
Olisiko Hannu Sokala voinut saada edes tuota kautta Wallenbergit todistetuksi vaaralliseksi? Kyllä, ainakin Raoulin vaaralliseksi natsi-Saksalle ja ilmeisesti Neuvostoliitollekin, jonka vankileirille Raoul tuntemattomasta syystä kuljetettiin ja jossa hän kuoli.
Ymmärrettävä huoli rikkaiden jatkuvasta ylirikastumisesta
Lukija jakaa kirjan huolen usean maailman ”vaarallisimman” suvun etääntymisestä todellisuudesta. Sokala inttää Antti Herliniltä vastausta tietoon, jonka mukaan rikkain prosenttia prosenttia maailman väestöstä omistaa 76 prosenttia kaikesta varallisuudesta. Koneen ja Cargotekin omistajasuvun edustaja sanoo tekevänsä töitä hoitaakseen perheen perintöä. Siinä kaikki.
Eriarvoisuuden kasvu saa teoksessa perustellun huolen, koska vallan paisuessa mahdollisuus vääränlaiseen vallankäyttöön voi tapahtua kontrolloimatta, vailla etiikkaa. Varallisuus ei kuitenkaan aina merkitse automaattisesti synnintekoja.
Sokala luettelee hirvittäviin tekoihin syyllistyneitä sukuja tai niiden yksittäisiä edustajia, mutta pelkkä varallisuus tai tunnettuus eivät todisteeksi riitä. Siinä teoksen myyntihenkinen, halpahintainen nyrjähdys.
Törkysukujen karmein tikkataulu
Minkä suvun valitsisin kirjan inhokikseni? Yksi karmeimmista on lääketeollisuuden piirissä USA:ssa valtavan omaisuuden kerännyt Sacklereiden suku. Veljeskolmikko Arthur, Mortimer ja Raymond Sackler trimmasivat omistamastaan OxyContiniasta menestyvän opioiditehtaan. OxyContin oli oivallinen lääke kivun poistoon, mutta vastoin kuin valmistaja väitti, se aiheutti nopeasti tuhoisan riippuvuuden ja johti muun muassa heroiinin käyttöön
Tietyn moraalin omaavat apteekit ja lääkärit mahdollistivat sen massaväärinkäytön. Sacklerit rikastuivat samalla, kun sadat tuhannet kuolivat lääkkeen seurauksiin. Sacklereista ja heidän synneistään seuranneita oikeudenkäyntejä voi hyvin verrata tupakan terveyshaittojen vähättelyyn: uhreista tehtiin syyllisiä, haitat kiellettiin.
Oikeudenkäyntien osalta Sacklerit osasivat olla ovelia: miljardit ulos, firma konkurssiin, maksukyvyttömäksi.
Vaarallinen suku? Kyllä, mutta yhtä vaarallisia ovat ne lääkintä- ja oikeusviranomaiset, jotka eivät halunneet tiedostaa hirvittäviä vaaroja. Siinäpä olisi Sokalalle seuraava syntien säkki: ”He sallivat hirmuteot”. Kokoelma ihmiskunnan vihollisista.
Hannu Sokala: Maailman 50 vaarallisinta sukua. Nemo 2023.