Maailman ilmatieteen järjestön uusimmassa arviointiraportissa todetaan, että ilmakehän otsonikerros palautuu 1980-lukua edeltävälle tasolle neljän seuraavan vuosikymmenen aikana. 1980-luvulta lähtien otsonikerroksen tilaa on seurattu maanpinnalta, ilmakehästä ja avaruudesta.
Neljän vuoden välein Maailman ilmatieteen järjestö WMO julkaisee Scientific Assessment of Ozone Depletion -arviointiraportin otsonikerroksen tilanteesta. Tuorein raportti vahvistaa Montrealin pöytäkirjan onnistuneen tavoitteessaan: otsonikerrosta tuhoavat yhdisteet ovat vähentyneet ilmakehässä.
– Stratosfäärin yläosien otsonimäärä on lisääntymässä. Etelämantereen yllä kokonaisotsonimäärä jatkaa kasvuaan huolimatta siitä, että suurtakin vuosittaista vaihtelua esiintyy otsoniaukon koossa, voimakkuudessa ja kestossa raportin tiivistelmässä kerrotaan.
– Kokonaisotsonimäärän ennustetaan palautuvan 1980-luvun tasolle Etelämantereen yllä noin vuonna 2066, arktisilla alueilla noin vuonna 2045 ja napa-alueita lukuun ottamatta maapallolla keskimäärin vuonna 2040. Otsonia tuhoavien yhdisteiden vähentäminen on myös lieventänyt maailmanlaajuista lämpenemistä 0,5–1 asteen verran.
Ilmatieteen laitoksen tämänhetkiset tieteelliset ja poliittiset haasteet liittyvät otsonia tuhoavien yhdisteiden odottamattomiin päästöihin, kuten CFC-11-yhdisteen löytymiseen ilmakehästä sekä stratosfäärin alaosan otsonin pitkäaikaismuutosten epävarmuuksiin.
– Poikkeavat tapahtumat, kuten suuret luontopalot, tulivuorenpurkaukset tai ilmakehän dynamiikan häiriöt voivat tilapäisesti vaikuttaa ilmakehän kemiallisiin tai dynaamisiin prosesseihin, jotka vaikuttavat stratosfäärin otsonimäärään.
Ilmatieteen laitoksen tutkijat osallistuivat sekä arviointiraportin kirjoittamiseen että tieteelliseen arviointiin.
– Mittaustulokset todistavat yksiselitteisesti, että ylemmän stratosfäärin otsonimäärä on kasvanut vuosien 2000 ja 2020 välillä. Tämä johtuu sekä otsonia tuhoavien yhdisteiden vähenemisestä ilmakehässä että kasvihuonekaasujen lisääntymisestä johtuvasta stratosfäärin jäähtymisestä, kertoo arviointiraportin kirjoittamiseen osallistunut vanhempi tutkija Viktoria Sofieva.
Hänen mukaansa maanpinta- ja satelliittimittauksista lasketut tulokset osoittavat 0,3 prosentin kasvua vuosikymmenessä, kun tarkastellaan koko maapalloa napa-alueita lukuun ottamatta vuosien 1996 ja 2020 välillä, mutta epävarmuus on vielä merkittävä.
– Arktisella alueella vuosien välinen vaihtelu on suurta, eikä tilastollisesti merkittävää muutosta ole vielä havaittu, Sofieva sanoo.
Otsonikerros on Maan ilmakehän stratosfääriin kuuluva osa, joka sijaitsee 15–50 kilometrin korkeudella ja jonne valtaosa ilmakehän otsonista on kertynyt. Otsonikerros suojelee maanpintaa liialliselta Auringon ultraviolettisäteilyltä.
