Ukrainan R-360 Neptun-meritorjuntaohjus ja siitä muunneltu risteilyohjus ovat saaneet paljon julkisuutta. Ukrainan merivoimien komentaja, vara-amiraali Oleksiy Neizhpapa on paljastanut lisätietoa ohjuksesta Wall Street Journalin haastattelussa
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, Neptun oli Neizhpapan mukaan niin uusi, että se ei ollut vielä läpäissyt kaikkia testejä. Siksi merivoimat päätti testata sitä suoraan todellisiin maaleihin.
Ensimmäinen maali oli 3. huhtikuuta 2022 Venäjän Mustanmeren laivaston fregatti Admiral Essen. Alus on varustettu elektronisen sodankäynnin laitteilla, jotka toimivat tehokkaasti ja estivät ohjuksia iskemästä tarkasti. Ukrainan mukaan alus sai kuitenkin vaurioita.
Venäjän merivoimien esikunta ei kuitenkaan uskonut, että Ukrainalla olisi tehokkaita meritorjunta-aseita eikä vahvistanut laivaston puolustusta. Sen seurauksena Neptun-ohjukset upottivat risteilijä Moskvan 13. huhtikuuta 2022.
Venäjä tunnusti uppoamisen vasta kaksi päivää myöhemmin väittäen siihen asti aluksen olevan kunnossa.
Neizhpapan haastattelusta ilmenee, että Admiral Essen pystyi vaikuttamaan Neptun-ohjuksiin ainoastaan elektronisesti, mutta sen ilmatorjunta-aseistus ei pystynyt ampumaan ohjuksia alas, tai ei ainakaan kaikkia sitä kohti ammuttuja ohjuksia.
Aluksen ilmatorjunta-aseistus on paperilla kuitenkin varsin vaikuttava: 24 9M317M-ohjusta, joita käytetään myös Buk-M3-ilmatorjuntaohjusjärjestelmässä. Ohjuksen lähtönopeus on 3,5 Machia, kantomatka 35 kilometriä ja torjunnan lakikorkeus 22 kilometriä.
Lisäksi osana ilmapuolustusta aluksessa on kaksi automaattista AK-630-ohjustorjuntajärjestelmää, joiden kummankin tulinopeus on vähintään 4 000 räjähtävää sirpaleammusta minuutissa ja torjuntaetäisyys 5 kilometriä. Aluksen miehistöllä on käytössään myös kahdeksan Igla-S- tai Verba-olkapääohjusta lähitorjuntaan.
Moskvan ilmatorjunta-aseistus oli vielä vaikuttavampi: 8 S-300F ”Fort” -järjestelmää, joista pystyi laukaisemaan 64 5V55RM-ilmatorjuntaohjusta, joiden lähtönopeus on 4 Machia, kantomatka 90 kilometriä ja suurin torjuntakorkeus 25 kilometriä. Lisäksi siinä oli neljä Osa-MA-lavettia kahdeksalle heti laukaistavalle 9M33M1-ohjukselle, jotka pystyvät väitetysti torjumaan myös aivan merenpinnassa lentäviä ohjuksia usean kilometrin etäisyydeltä, ja kuusi AK-630-järjestelmää.
Mutta kuten Moskvan viimeisistä kuvista nähtiin, yksikään torjuntajärjestelmä ei ollut edes käytössä, mikä viittaa siihen, että aluksen maalinetsintätutkat eivät edes nähneet Neptuneja. Ongelma oli siis syvemmällä kuin ilmatorjunta-aseissa, ehkä tutkien kyvyissä tai miehistön koulutuksessa.
Yksi mahdollisuus tietenkin on, että ohjus on yksinkertaisesti liian hyvä venäläisille torjuntajärjestelmille. Ei ole kuitenkaan mikään ihme, että Ukraina kehitti siitä version maamaaleja vastaan ja että sillä on tuhottu jo Venäjän tehokkaimman operatiivisen ilmatorjuntajärjestelmän S-400:n kaksi lavettia Krimin niemimaalla.
Neptunin alkuperäisessä meritorjuntaversiossa on 150 kilogramman taistelukärki ja 280 kilometrin kantama. Risteilyohjusversiossa taistelukärjen paino on 350 kilogrammaa ja kantama 400 kilometriä.
