70 prosenttia toimittajaksi opiskelevista äänestäisi punavihreitä puolueita eli vasemmistoliittoa, vihreitä tai SDP:tä, jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt. Asia ilmenee tuoreen Nordic Journalim Students 2025 –kyselyn tuloksista, johon vastasi 423 suomalaista journalismin korkeakouluopiskelijaa.
Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen johtaja Markku Jokisipilä sanoo Verkkouutisten Sanna Ukkola Show’ssa, että tulos ei tullut yllätyksenä. Hän viittaa aiempiin samasta aiheesta tehtyihin kyselyihin, joiden tulokset olivat hyvin samansuuntaisia.
Journalismin opiskelijoiden poliittiset arvot poikkeavat merkittävästi suomalaisten keskimääräisistä näkemyksistä. Eduskuntavaaleissa 2023 punavihreiden puolueiden kannatus oli yhteensä 34 prosenttia. Vaalien suurimmat puolueet olivat kokoomus ja perussuomalaiset 20,8 prosentin ja 20,1 prosentin kannatusosuuksilla. Opiskelijoista kokoomusta äänestäisi vain viisi prosenttia ja perussuomalaisia kolme prosenttia.
– Jos jonkin ammattikunnan poliittiset mielipiteet poikkeavat näin olennaisesti siitä, mitä eduskuntavaalien tulos osoittaa, se herättää tietysti kysymyksiä siitä, miten tämä vaikuttaa heidän työn tekemiseensä [toimittajana].
Journalismin opiskelijoiden puoluekannoista ei voida vetää suoria johtopäätöksiä työelämässä olevien toimittajien puoluekantoihin. On kuitenkin todennäköistä, että merkittävä osa punavihreitä puolueita kannattavista journalismin opiskelijoista tulee päätymään työelämään toimittajiksi.
Jokisipilän mukaan se voi kertoa toimitusten rekrytoinnissa olevista ongelmista, jos toimituksessa työskentelevien toimittajien poliittiset mielipiteet alkavat selvästi painottua tiettyyn suuntaan ja töihin palkataan vain tietyllä tavalla ajattelevia ihmisiä.
Onko punavihreä vinouma ongelma?
Onko se ongelma, että 70 prosenttia journalismin opiskelijoista kannattaa punavihreitä puolueita? Jokisipilä vastaa kysymykseen suoraan.
– Ihmiset saavat äänestää mitä puolueita tahansa, niin lähtökohtaisesti en näe siinä ongelmaa.
Hän kuitenkin huomauttaa, että työelämässä olevat toimittajat tekevät työtä, jolla voi olla suurtakin yhteiskunnallista vaikutusta. Toimittajat pystyvät vaikuttamaan siihen, mistä asioista uutisoidaan ja mitkä aiheet nousevat puheenaiheiksi. Samalla he voivat vaikuttaa siihen, mitä asioita ja näkökulmia uutisoinnissa ei nosteta esiin.
– Silloin se on olennainen kysymys, vaikuttaako puoluekanta missä määrin heidän työhönsä ja journalistisiin valintoihinsa, Jokisipilä pohtii.
Perinteisen journalismin ihanteen mukaan toimittajan työ on kertoa yleisölle yhteiskunnan tapahtumista objektiivisesti ilman omien mielipiteiden esilletuontia. Viime vuosina on ollut nähtävillä kehitys, jossa etenkin nuoret toimittajat haluavat käyttää journalismia vaikutuskanavana itselle tärkeiden asioiden edistämiseen. Tuoreen kyselyn perusteella yleisen mielipiteen muodostumisen vaikuttaminen on tärkeää lähes joka toiselle journalismin opiskelijalle.
Jokisipilä sanoo ymmärtävänsä, että nuoret haluavat työnsä kautta vaikuttaa maailmaan. Hän kuitenkin muistuttaa, että toimittajan tehtävä on ennen kaikkea raportoida mahdollisimman puolueettomasti.
– Eikä kertoa lukijoille tai yleisölle sitä, että miten joistain asioista kuuluisi ajatella.
Mielipiteellistyminen näkyy mediassa
Jokisipilä huomauttaa, että kehitys on nähtävissä mediassa. Mielipiteellisten kolumnien ja näkökulmakirjoitusten määrä on kasvanut selvästi ja ajoittain toimittajat ottavat kirjoituksissaan suoraan kantaa jopa puoluepoliittisiin asioihin.
– Sitä [kantaa ottavaa kirjoittelua] on yhä enemmän ja enemmän.
Hän itse kertoo kannattavansa perinteistä ajattelumallia, jossa toimittaja on toimittaja ja poliitikko on poliitikko. Nämä roolit on perinteisesti pidetty erillään.
– Jos toimittaja alkaa ajatella, että hän haluaa vaikuttaa poliittisen päätöksenteon alla oleviin kysymyksiin, niin mielestäni oikea tapa olisi lähteä politiikkaan ja pyrkiä vaalien kautta saamaan mandaattia vaikuttamistyölle. Se on kansainvaltainen ja demokraattisesti kestävä tapa.
Kansainvälisesti vertailuna suomalainen mediakenttä on silti edelleen varsin puolueetonta. Jokisipilä huomauttaa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa uutisointi on huomattavasti poliittisesti värittyneempää ja monet mediat ovat avoimesti asettuneet joko demokraatti- tai republikaanipuolueen kannattajiksi.
– En ollenkaan halua, että Suomessa mentäisiin siihen suuntaan.
Vaarantaako yksimielisyys median moniäänisyyden?
Hänen mukaansa Suomessa on kuitenkin nähtävillä tiettyjä aihealueita, joissa on painetta olla asioista samaa mieltä. Esimerkkinä hän mainitsee vasemmistopuolueiden ilmastotavoitteet. Jos niistä kirjoittaa kriittisesti, Jokisipilän mukaan tulee helposti leimatuksi ”ilmastodenialistiksi”.
– Itse haluaisin ajatella, että ilmastopolitiikassakin kiinnitettäisiin siihen politiikka-sanaan. Se on politiikkaa niin kuin mikä tahansa muukin politiikka, jossa on erilaisia vaihtoehtoja ja kaikista vaihtoehdoista pitäisi pystyä keskustelemaan tasapuolisesti.
Kyselytulosten mukaan toimittajat ja alan opiskelijat ovat varsin yksimielisiä useista yhteiskunnallisista asioista. Tämä luo alan sisällä paineen ajatella asioista vain tietyllä tavalla.
– Jos julkisesti edustat toista kantaa, niin ainakin se herättää kysymyksiä. Jos se ei suoraan johda vaientamiseen tai potkujen saamiseen, niin ainakin kantaa mukanaan tiettyjä sosiaalisia riskejä, Jokisipilä arvioi.
LUE MYÖS:
Sanna Ukkola Show: Miksi nuoret toimittajat äänestävät vasemmistoa?
Professori arvioi: Ryhmäpaine ohjaa toimittajaksi opiskelevia vasemmalle
Lähes puolet toimittajaksi opiskelevista haluaa vaikuttaa mielipiteisiin
Asiantuntija varoittaa: Aktivistitoimittajat murentavat median luotettavuutta
Näkökulma: Toimittajan ei pidä kertoa, mitä sinun pitää ajatella