Mikä ihmeen segregaatio? Mediassa puhutaan segregaatiosta ja sen eri muodoista toistuvasti, mutta mitä se on.
– Segregaatiota terminä on käytetty monenlaisissa yhteyksissä. Itse käytän segregaatiota tarkoittamaan alueellista eriytymistä. Sitä voi lähestyä kahdella tapaa, miten eri väestöryhmät eriytyvät toisistaan tai miten alueet erilaistuvat toisistaan. Suomessa segregaatio on tutkimusten mukaan lievää tai kohtuullista, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen Verkkouutisille.
Segregaatiolla on ollut ja on monta merkitystä. Isompi ongelma segregaatio on esimerkiksi Yhdysvalloissa. Etelä-Afrikassa se oli taas aikaan osa politiikkaa, mutta yleisesti ottaen sillä tarkoitetaan erityisesti hyvä- ja huono-osaisuuden keskittymistä alueellisesti eri alueille.
Segregaatio ei ole siis mikään uusi ilmiö. Helsingissä esiintyi suurta alueellista eriytymistä jo 1800-luvulla. Silloin suuren jakolinjan muodosti Pitkäsilta. Tuosta alueellisesta eriytymisestä muistona on Helsingin esperanto eli Stadin slangi.
1990-luvun lama kärjisti segregaatiokehitystä Suomessa. Samaan aikaan maahanmuutto alkoi kasvaa ja teki alueellisen eriytymisen näkyvämmäksi.
– Tutkijana minun mielipiteeni on, että etnisen segregaation näkyväksi tuleminen on nostanut segregaation keskustelun aiheeksi. Nykyään tärkeä kysymys on myös, mitä tapahtuu rakennemuutoksessa ja globalisaatiossa kärsineille ryhmille kuten vähemmän koulutetuille, sanoo Kauppinen.
Kauppisen mukaan muihin maihin ja Pohjoismaihin verrattuna Suomen tilanne on varsin hyvä. Kansainvälistä vertailua on vaikea tehdä ja tässäkin Suomen tärkein viiteryhmä ovat juuri muut Pohjoismaat. Tässäkin kehyksessä pärjäämme kohtuullisen hyvin.
Alueellisia eroja Suomenkin sisällä on. Segregaatio on usein suurten kaupunkien ongelma. Kauppisen tekemässä tutkimuksessa on noussut esiin se, että suurista kaupungeista Turku pärjää segregaatio-vertailussa huonommin kuin Helsinki ja Tampere.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun korkeasti koulutetut suosivat jotain aluetta niin näille alueille keskittyvät myös palvelut. Kolikon kääntöpuolena on, että jos huono-osaisuus kasaantuu jollekin alueelle niin sieltä palvelut karkaavat pois.
Huono-osaisuuden kasaantuminen saattaa johtaa asukkaiden yleiseen näköalattomuuteen elämästä ja siitä voi seurata yhteiskunnallisia häiriöitä. Suomessa segregaatiota on pystytty ehkäisemään onnistuneesti, koska esimerkiksi koulut ovat julkisen hallinnon alaisuudessa eivätkä tällaiset palvelut karkaa rahan mukana.
Segregaatiota pystytään ehkäisemään asuntopolitiikassa niin, että erilaisissa asumismuotoja sekoitetaan keskenään. Asuinalueiden leimautumista voidaan yrittää hillitä myös pitämällä huolta niiden ympäristön viihtyvyydestä. Toinen tehokas ja käytetty keino liittyy koulutuspolitiikkaan.
Kouluilla on suuri merkitys segregaation ehkäisemisessä. Koulun maine voi vaikuttaa myös segregaatio-kehitykseen. Eri sosioekonomisista ryhmistä olevien lasten sekoittaminen on koettu tehokkaaksi keinoksi. Vähemmistöryhmien kohtaaminen valtaväestön kanssa on tärkeää, jotta he integroituvat osaksi yhteiskuntaa.
Helsingissä pyritään tukemaan niitä alueita, joissa on paljon huono-osaisuutta positiivisella diskriminaatiolla. Summat eivät ole suuria, mutta niiden avulla saadaan lisää resursseja, joilla huono-osaisuuden periytyvyyttä pystytään taklaamaan.
Rakennus- ja koulutuspolitiikan yhdistämisen lippulaiva Helsingissä on Myllypuro. Myllypuron ostari on saanut uuden ilmeen ja metroradan varteen on noussut uusi ammattikorkeakoulu.
– Kun tuodaan korkeamman koulutusasteen kokonainen oppilaitos alueelle, niin se saattaa pysäyttää huono-osaistumisen kierrettä. Harvalla alueella kuitenkaan voidaan toistaa samaa keinoa.
