Suomen sosiaaliturvamenot ovat OECD:n kansainvälisen vertailun korkeimmat suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Tästä löytyvä Financing of Social Protection -raportti vertailee sosiaaliturvan menoja ja rahoitusta OECD- ja EU-maissa.
Raportin mukaan Suomen sosiaalimenot olivat vuonna 2024 noin 32,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se on enemmän kuin yhdessäkään muussa vertailussa mukana olevassa maassa (kuva alla).
Suomen jälkeen tulevat Ranska 31,9 prosentin ja Itävalta 31,8 prosentin osuuksilla. OECD-maiden keskiarvo on noin 23 prosenttia.
Suomen sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta on siis lähes kymmenen prosenttiyksikköä OECD-maiden keskiarvoa korkeampi.
Vertailussa huomioidaan sekä julkiset että yksityiset sosiaalimenot. Niihin kuuluvat muun muassa eläkkeet, terveydenhuolto, työkyvyttömyys- ja työttömyysturva, perhe-etuudet sekä asumiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvät tuet ja palvelut.
Kyse ei siis ole pelkästään esimerkiksi Kelan maksamista sosiaalietuuksista, vaan huomattavasti laajemmasta kokonaisuudesta.
Vertailun toisesta päästä löytyvät EU-maista Irlanti 12,4 prosentin, Malta 13,4 prosentin ja Unkari 16,6 prosentin BKT-osuuksilla.
Eläkkeet muodostavat suurimman menoerän
OECD mukaan sosiaaliturvan suurimmat menoerät liittyvät vanhuuteen, terveydenhuoltoon ja työkyvyttömyyteen.
Suomi kuuluu yhdessä Itävallan ja Italian kanssa maihin, joissa vanhuuteen liittyvät etuudet vievät yli 14 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Erot maiden välillä selittyvät OECD mukaan muun muassa väestön ikärakenteella, eläkejärjestelmien kattavuudella sekä sosiaaliturvan ja terveydenhuollon järjestämistavoilla.
Suomi erottuu vertailussa myös lapsiperheisiin kohdistuvissa menoissa.
Perhe-etuuksiin ja -palveluihin käytettiin Suomessa 3,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. OECD-maiden keskiarvo oli 2,1 prosenttia. Suomea suuremmat osuudet olivat Puolassa (3,7 prosenttia) ja Saksassa (3,5 prosenttia).
OECD huomauttaa, että Suomessa yli puolet perheisiin kohdistuvista menoista käytetään palveluihin. Keskeinen esimerkki on varhaiskasvatus, johon perheillä on laaja oikeus ja jonka maksut ovat pienituloisille alhaiset tai olemattomat.
Työttömyysturvaan käytettävät menot ovat Suomessa niin ikään kansainvälisesti korkeita. OECD mukaan maiden välisiin eroihin vaikuttavat sekä työttömien määrä että työttömyysturvan taso.
Rahoituspaineet kasvavat
Raporttissa korostetaan, että sosiaaliturvan menot kasvavat väestön ikääntyessä samaan aikaan, kun niiden rahoittamiseen käytettävä tulopohja heikkenee.
Ennusteen mukaan eläkemenoihin käytettävä osuus bruttokansantuotteesta kasvaa OECD-maissa keskimäärin 1,1 prosenttiyksikköä vuosina 2023–2045. Terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon menojen osuus kasvaa samalla aikavälillä 1,5 prosenttiyksikköä.
Ongelmaa syventää työikäisen väestön määrän väheneminen.
Raportissa arvioidaan, että tehtyjen työtuntien kokonaismäärä vähenee OECD:n jäsenmaissa keskimäärin noin yhdeksän prosenttia vuosina 2024–2060, mikäli työllisyysasteet kehittyvät nykyisten ennusteiden mukaisesti ja työntekijöiden keskimääräiset työtunnit pysyvät ennallaan. EU-maissa vastaava vähennys olisi lähes 20 prosenttia.
OECD tarkastelee raportissaan mahdollisuuksia vahvistaa sosiaaliturvan rahoitusta muun muassa työllisyyttä lisäämällä ja laajentamalla veropohjaa. Esillä ovat myös pääomatulojen ja omaisuuden verotuksen mahdollisuudet.
Raportin keskeinen viesti on, että väestön ikääntyminen kasvattaa hyvinvointivaltioiden rahoitushaasteita entisestään. Suomessa lähtötilanne on poikkeuksellinen, sillä sosiaalimenojen osuus kansantaloudesta on jo nykyisellään kansainvälisen vertailun suurin.