Lauantaita 27. lokakuuta 1962 kutsutaan Kuuban ohjuskriisin mustaksi lauantaiksi.
Sitä on luonnehdittu ihmiskunnan historian vaarallisimmaksi päiväksi. Neuvostoliiton ydinkärkiä kuljetettiin tuolloin Kuubassa kohti laukaisualustoja, amerikkalainen U-2-vakoilukone ammuttiin alas saaren yllä ja toinen eksyi Neuvostoliiton ilmatilaan.
Vaarallisin hetki koettiin kuitenkin veden alla Sargassomerellä, Kuuban koillispuolella. Tapahtumia käsitellään BBC World Servicen podcast-sarjassa The Bomb, jota juontavat Neuvostoliiton silloisen johtajan pojantytär Nina Hruštšova ja Yhdysvaltain oikeusministerin poika Max Kennedy.
Yhdysvaltain laivasto oli jäljittänyt alueella neljää neuvostoliittolaista Foxtrot-luokan dieselsukellusvenettä. Jokaisessa oli tavanomaisten torpedojen lisäksi yksi ydinkärjellä varustettu torpedo, jonka räjähdysvoima oli kaksi kolmasosaa Hiroshiman pommista eli noin kymmenen kilotonnia.
Yhdellä veneistä eli B-59:llä oli mukana koko osaston esikuntapäällikkö, 36-vuotias Vasili Arhipov. Sattuma osoittautui ratkaisevaksi.
Miehistö pyörtyili kuumuudessa
Amerikkalaisalukset yrittivät pakottaa B-59:n pintaan pudottamalla vaarattomia harjoitussyvyyspommeja. Veneen sisällä pamaukset kuulostivat hyökkäykseltä.
Kapteeni Valentin Savitski ei ollut koskaan aiemmin kuullut syvyyspommeja. BBC:n dokumentissa tilannetta kuvataan istumiseksi metallitynnyrissä, jota joku hakkaa ulkopuolelta.
Vene oli piileskellyt pinnan alla lähes kaksi vuorokautta ilman yhteyttä Moskovaan. Akut hiipuivat, ilmastointi ei toiminut ja lämpötila nousi veneessä 40 asteeseen, konehuoneessa 60 asteeseen. Miehistön jäseniä pyörtyili uupumukseen ja hiilidioksidiin.
Kolmannen luokan kapteeni Anatoli Andrejev kuvasi päiväkirjassaan Savitskin tilaa.
– Komentajan hermot ovat lopussa. Hän huutaa kaikille ja piinaa itseään. Hänestä on tullut vainoharhainen, hän pelkää omaa varjoaan, Andrejev kirjoitti.
”Lataa torpedoputki yksi”
Kun B-59 lopulta nousi pintaan lataamaan akkujaan, komentotorniin ensimmäisenä kiivennyt Savitski näki ympärillään amerikkalaisia hävittäjiä ja lentotukialuksen. Helikopterit ja lentokoneet valaisivat tornia valonheittimillä.
Savitski päätteli sodan alkaneen. Hän kääntyi ympäri, ryntäsi kohti portaikkoa ja huusi käskyn: kiireellinen sukellus, ydintorpedo laukaisuvalmiiksi.
Kapteeni ei kuitenkaan päässyt heti alas, koska viestiupseerin varusteet olivat juuttuneet portaikkoon. Tornissa seissyt Arhipov huomasi amerikkalaisen USS Conyn lähettävän valomerkkejä. Alus ei siis hyökännytkään vaan yritti viestiä. Arhipov onnistui rauhoittamaan Savitskin.
Ydintorpedon laukaisu olisi B-59:llä vaatinut kolmen upseerin yksimielisyyden: kapteenin, poliittisen upseerin ja paikalla olleen esikuntapäällikkö Arhipovin. Osaston kolmella muulla veneellä samaan olisi riittänyt kahden suostumus.
Jos torpedo olisi laukaistu, se olisi todennäköisesti tuhonnut amerikkalaisaluksia ja tappanut satoja merisotilaita. Yhdysvallat olisi lähes varmasti vastannut voimalla keskellä kriisiä, jossa presidentti John F. Kennedyn neuvonantajat vaativat jo hyökkäystä Kuubaan.
Salaisuus paljastui vuosikymmeniä myöhemmin
Yhdysvallat ei tiennyt tapahtuneesta mitään lähes 40 vuoteen. Tarina alkoi hahmottua vasta 2000-luvun alussa, kun tutkija Svetlana Savranskaja haastatteli laivasto-osaston elossa olleita kapteeneja.
Silminnäkijöiden kertomukset poikkesivat yksityiskohdissa toisistaan, joten tapahtumien tarkka kulku perustuu jälkikäteen koottuihin tietoihin.
Vasili Arhipov ei koskaan pitänyt itseään sankarina. Hän oli vuotta aiemmin toiminut ydinsukellusvene K-19:n varakomentajana sen reaktorin vaurioiduttua. Onnettomuudessa hän sai säteilyannoksen, jonka epäillään vaikuttaneen hänen kuolemaansa vuonna 1998.
Kriisi ratkesi seuraavana päivänä Nikita Hruštšovin ilmoitettua Kuubaan sijoitettujen ohjusten vetämisestä pois. Vastineeksi Yhdysvallat sitoutui julkisesti olemaan hyökkäämättä saarelle. Se lisäksi poisti vanhentuneet Jupiter-ohjuksensa Turkista.