Olen arkisissa keskusteluissa useasti huomannut, kuinka 1900-luvun merkittävät poliittiset käsitteet, kuten kansallissosialismi ja fasismi, ovat hämmentäneet suurta osaa kuulijoista. Hälyttävästi nämä eivät ole epäselviä käsitteitä pelkästään maallikoille, vaan myös poliitikot ja historioitsijat ovat aika ajoin ymmällään aatehistoriallisesti tärkeistä termeistä.
Kansallissosialismi on varmasti yksi haastavimmista aatteista purkaa ja analysoida erityisesti siksi, että sitä kutsutaan äärioikeistolaiseksi liikkeeksi. Esimerkiksi kerran uskaltauduin julkisesti toteamaan, että kansallissosialismi on sosialismia. Tämä oli joidenkin – erityisesti vasemmistolaisten – mielestä täysin virheellinen väite. En kuulemma ole ymmärtänyt sosialismia lainkaan, jos kehtaan sanoa näin.
Olen joutunut useaan otteeseen perusteellisesti erittelemään sekä netissä että oikeassa elämässä kansallissosialismin sosialistiset piirteet. Suhtaudun asiaan hyvin intohimoisesti ja näin ollen ajattelin, että nyt olisi hyvä aika kirjoittaa aiheesta laajemmallekin yleisölle.
Väittely kansallissosialismista on yhteiskuntapoliittisesti yllättävän tärkeää tänäkin päivänä. Kyse ei ole pelkästään historian tulkinnan eheydestä, vaan myös siitä, että erilaiset suuntaukset ymmärrettäisiin poliittista nelikenttää syvällisemmin. Kansallissosialismiin paneutuminen antaa oivan esimerkin siitä, millaista sosialismi todellisuudessa voi olla ja millaisista elementeistä sen tunnistaa.
Sosialismin yksinkertainen määritelmä
Ensinnäkin on määriteltävä, mitä sosialismi oikeastaan tarkoittaa. Terminä se esiintyi ensimmäisiä kertoja 1830-luvulla kuvaten ”individualismin vastakohtaa”. Sosialismilla haluttiin kuvata yhteisön jäsenten kollektiivista pyrkimystä yhteiskunnan parantamiseen. Sosialismin ymmärtämiseksi on tärkeää peilata sitä sen vastakohtaan eli valtiokriittiseen yksilökeskeisyyteen. Siinä missä individualisti ei luota koko yhteisöä sitoviin järjestelmiin, sosialisti kokee sen olevan paras keino jokaisen hyvinvoinnin takaamiseksi.
Karl Marxin ajatusten tullessa osaksi valtavirtaa, sosialismi alkoi myös tarkoittaa tuotantovälineiden yhteistä omistamista tai hallintaa valtion tai itsenäisten osuuskuntien avulla. Marxismissa sosialismi viittaa tiettyyn yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen vaiheeseen, joka syrjäyttää kapitalismin. Monet yhdistävät sosialismin yksinomaan marxilaiseksi käsitteeksi, johon mahtuu ainoastaan perinteisen vasemmiston hyväksymä sosialismi.
Kommunistit haluavat toki omistaa kaiken, mutta valitettavasti he eivät voi omia sosialismia. Marxismi on vain yksi sosialismin muoto, vaikkakin niistä kuuluisin. Silti sosialismi tarkoittaa itsessään yksityisen hallinnan ja vapaiden markkinoiden vastakohtaa. Se tarkoittaa kollektiivin laajempaa kontrollia, koska yhteisö tietää ja taitaa paremmin kuin yksilöt erikseen mikä on kaikkien etu. Tällä tavoin kaikesta mahdollisesta yksityisestä asiasta voidaan tehdä julkisen päätäntävallan alaista.
Oikeastaan sosialistisen politiikan tunnistaminen on paljon yksinkertaisempaa, kuin mitä usein ajatellaan. On olemassa kahdenlaista suhtautumista julkiseen valtaan: lisää kontrollia tai vähemmän kontrollia kansalaisia kohtaan. Julkisen vallan lisääminen tarkoittaa käytännössä sitä, että yksilöiltä viedään vapauksia yhteisön hyväksi.
Kansallissosialismin kansallinen sosialismi
Mitä tulee kansallissosialismiin, niin kyseessä on vasemmiston mielestä äärioikeistolainen ideologia, joka ei mitenkään voi olla sosialismin alalaji. Sosialismihan on leimallisesti vasemmistolainen aate ja Hitler taas populaarihistoriassa kommunistien vastakohta.
Tosiasiassa kansallissosialismin juuret ovat kuitenkin vasemmistolaisuudessa, Saksan työväenpuolueessa (Deutsche Arbeiterpartei, DAP). Puolue perustettiin vuonna 1919 ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa. Ennen Adolf Hitlerin tuloa puolueeseen DAP:n perustajat olivat jo määritelleet mitä kansallissosialismi tarkoittaa: oman saksalaisen kansan etua ajavaa ideologiaa, jossa tärkeintä on ajatella kansalaisia kollektiivina.
Hitler ei siis suinkaan keksinyt itse kansallissosialismia, vaan oli enemmänkin sen myyntimies. Kun Hitler pääsi puolueen puheenjohtajaksi vuonna 1920, hän nimesi puolueen uudelleen Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi, koska hän halusi puolueen perusaatteen näkyvän myös sen nimessä.
Samassa yhteydessä julkaistiin Kansallissosialistinen puolueohjelma, joka tunnetaan myös 25. kohdan ohjelmana. Näistä 25. kohdasta suuri osa on puhtaasti sosialistisia tavoitteita, kuten yhtiöiden kansallistaminen, varojen uudelleenjakaminen ja vähävaraisimpien rakenteellinen tukeminen.
Kun puhutaan siitä, mitä hyvää natsit tekivät ennen toisen maailmansodan aloittamista, viitataan natsien vahvaan sosialistiseen politiikkaan, jossa tarkoituksena oli parantaa työntekijöiden olosuhteita ja antaa työväenluokalle kaikenlaisia etuuksia aina palkallisista lomista luksusristeilyihin.
Toisin kuin täysin kommunistisessa yhteiskunnassa, kansallissosialismissa yksilöillä sai olla yrityksiä tai omaisuutta, mutta valtio pystyi milloin tahansa kontrolloimaan yksilön oikeutta yrityksiinsä sekä näiden yritysten strategisia linjoja. Valtio kykeni halutessaan uhraamaan yksilöitä tai heidän yrityksiään yhteiseksi hyväksi katsotun tavoitteen puolesta.
Natsien totalitaristisilla metodeilla saatiin tosiasiallinen kontrolli ilman nimellistä omistamista. Tämä tarkoitti sitä, ettei porvariston omaisuutta tarvinnut varsinaisesti kaapata, millä puolestaan vältettiin sen kaltainen sisällisota, jonka bolsevikit olivat aloittaneet Venäjällä.
Kansallissosialismin jännite kansainvälisen sosialismin kanssa
Kansallissosialismin erottaa kansainvälisestä sosialismista tai marxismista sen keskittyminen rotuun ja etnisesti homogeeniseen valtioon. Hitlerin kansallissosialismi lupasi sosialistisen valtion arjalaisille. Toisin kuin marxismissa, kansallissosialismissa halutaan toteuttaa sosialismi ensin kansallisvaltioiden sisällä. Vasta sen jälkeen voi syntyä kansainvälinen yhteisö erilaisten sosialististen kansallisvaltioiden kesken.
Yksi sosialismin suurista kriiseistä 1900-luvulla oli kysymys siitä, tulisiko sosialismi toteuttaa kansallisilla vai kansainvälisillä liikkeillä. Esimerkiksi fasistijohtaja Benito Mussolini oli alun perin marxisti, kunnes halusi Italian ottavan osaa ensimmäiseen maailmansotaan. Hitler puolestaan uskoi marxismin olevan juutalaisten juoni anastaa vallankumouksen avulla lisää valtaa itselleen ja siksi vastusti kommunismia syvästi.
Pääsyy sille, miksi kansallissosialismi nähdään kommunismin vastakohtana, on näiden aatevirtausten vihamielinen suhtautuminen toisiinsa. Varsinkin Neuvostoliitossa kansallissosialismi leimattiin alun perin äärimmäiseksi oikeistolaisuudeksi, vaikka aatteellisesti kansallissosialismi ja kommunismi ovat kuin serkuksia keskenään.
Yhdistelmä sosialismista, nationalismista ja rasismista
On joka tapauksessa selvää, ettei sosialismi rajaa ulos nationalismia ja rasismia, vaan ne voidaan yhdistää yhden ideologian alle. Hitler itse kirjoittaa Mein Kampf -kirjassaan, että natsipuolueen lipun väreissä punainen edustaa aatteen sosialistista taustaa ja valkoinen puolestaan nationalismia. Hakaristi taas edustaa antisemitististä taistelua arjalaisen rodun puolesta.
Hitler myös kirjoittaa elämän tarkoituksen olevan ihmisenä kehittyminen, mutta täsmentää tämän olevan mahdollista vain yhteisön jäsenenä. Kansallissosialismissa kansalaiset ovat ehkä vapaita harjoittamaan liiketoimintaa, mutta työt tehdään suuremman hyödyn – oman kulttuurin ja rodun – takia.
Voidaan siten argumentoida, että Hitler oli yhtä sosialisti kuin vasemmiston rakastama Marx. Molemmilla oli samanlainen tavoite sosialisoida koko yhteiskunta yhdeksi harmoniseksi yhteisöksi, jota ohjaa vahva ajatus yhteisestä hyvästä. Hitlerillä ja Marxilla oli tosin erilaiset näkemykset siitä, miten tällainen yhteiskunta olisi parasta toteuttaa, mutta perusajatus ihmisten alistumisesta yhteisen hyvän edessä on molemmissa liikkeissä samalla tavalla läsnä. Marx kylvi luokkavihaa, Hitler muukalaisvihaa.
Tappavan vaarallista
Materiaalia ja pohdintaa kansallissosialismin sosialistisesta luonteesta on niin runsaasti, ettei sen täysimääräinen käsitteleminen yhdessä blogissa ole mahdollista. Halusin kuitenkin esitellä pääkohdat siitä, minkä takia kansallissosialismi on edelleen sosialismia, vaikka yllättävän moni historioitsijakin toisin väittää.
Kansallissosialismi tulee nähdä aivan kirjaimellisesti sellaisena mitä se on: kansallismielisyyden ja sosialismin yhdistelmänä. Juuri tämä yhdistelmä teki siitä tappavan vaarallisen. Kun sosialistisessa järjestelmässä kansalaiset antavat liikaa valtaa keskitetylle valtakoneistolle, pystyy tämä valtio häikäilemättömästi edistämään niitä ihanteita, jotka ovat sen johdon mielestä ehdottoman tärkeitä toteuttaa.
Natsi-Saksassa kollektiivisena tavoitteena oli rodullinen puhtaus sekä saksalaisen kansan taloudellinen etu. Tällä tavoin saksalainen kansa valjasti valtion aloittamaan Euroopassa suurimman sodan kautta historian ja toteuttamaan mitä traagisimman kansanmurhan.
On muutenkin huomioitava, että totalitaristista valvontayhteiskuntaa on mahdotonta rakentaa ilman vahvaa sosialistista järjestelmää. Kansalaisten vapaus on vietävä totaalisesti, mikä tarkoittaa totaalista kontrollia myös talouden osa-alueella. Tämä tarkoittaa luonnollisesti markkinoiden tarkkaa sääntelyä. Mitä ihmettä siitäkin tulisi, jos etnovaltiossa voisi omaehtoisesti tukea vähemmistöjä vapaasti liikkuvan pääoman avulla?
P.S. Blogini jättää varmasti monelle historianörtille avonaisia kysymysmerkkejä esimerkiksi natsi-Saksan niin sanottuihin yksityistämispyrkimyksiin ja ammattiyhdistyksien kieltämiseen liittyen. En tämän blogin pituuden puitteissa niitä tässä pysty avaamaan, mutta lupaan jatko-osassa selventää aihepiirin usein kysytyt kysymykset, mikäli kuulijoita riittää. Näidenkin kysymysten käsittelemisen jälkeen natsit ovat edelleen sosialisteja, eikä se muuksi muutu.
