Euroopan turvallisuustilanne hahmotetaan nimekkään amerikkalaisasiantuntijan, professori Andrew Michtan mukaan yhä selvemmin alueellisesti. Idässä turvallisuusuhkia pidetään vakavina, lännempänä ei niinkään.
Tämä herättää hänen mukaansa perusteltuja kysymyksiä myös siitä, olisiko Saksa valmis käyttämään voimaa, jos Naton itäinen sivusta joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Presidentti Donald Trumpin hallinnon lähestymistapa Natoon on Floridan yliopiston strategianprofessorina sekä Atlantic Council -ajatushautomon ja Stanfordin yliopiston tutkijana toimivan Michtan mukaan vielä muovautumisvaiheessa.
Puolustusministeri Pete Hegsethin edustajainhuoneen asevoimavaliokunnalle huhtikuun lopulla esittämä tilanneraportti näyttäisi asettavan etusijalle Naton ”koilliskäytävän” ja luonnehtivan Puolaan, Suomea ja Baltian maita esimerkillisiksi liittolaisiksi.
Apulaispuolustusministeri Elbridge Colby on samaan aikaan korostanut Saksan keskeistä roolia USA:n ja Euroopan uudessa ”Nato 3.0”-liittosuhteessa.
– Kumpikaan lähestymistapa ei ota huomioon Euroopan geopoliittista tilannetta, joka on muuttunut viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana Naton ja EU:n useiden laajentumiskierrosten myötä, Michta kirjoittaa Warsaw Freedom Institute -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Saksan asema oli hänen mukaansa kylmän sodan vuosikymmeninä jo maantieteellisen sijaintinsakin vuoksi kriittisen tärkeä, mutta sittemmin maa on voinut luottaa Naton itäisten jäsenmaiden muodostamaan puskuriin Venäjän uhkaa vastaan.
Vielä nykyisen liittokanslerin Friedrich Merzin edeltäjä Angela Merkel ilmeisesti uskoi, että rauhanomainen ja harmoninen rinnakkainelo voisi jatkua, kunhan Ukrainan sodan kaltaiset harmilliset häiriötekijät olisi saatu pois päiväjärjestyksestä.
– Naton itäisen sivustan maat erityisesti Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostamassa koilliskäytävässä ovat sen sijaan nähneet Moskovan uusimperialistiset pyrkimykset vakavana eksistentiaalisena uhkana. Ne ymmärtävät liiankin hyvin, mitä joutuminen uudelleenVenäjän vallan alle merkitsisi, Michta sanoo.
– Vaikka näillä mailla ei ehkä ole Saksan taloudellista voimaa, niillä on kaksi yhteistä syytä tiiviiseen yhteistyöhön: yhteiset uhat ja intressit. Alue muodostaa nyt Naton uuden painopisteen, ei vain korkeiden puolustusmenojensa, vaan myös yhteisten turvallisuushaasteidensa perusteella, hän toteaa.
Geopoliittinen kehitys Euroopassa viittaa hänen mielestään siihen, että Yhdysvaltojen olisi perusteltua sijoittaa vähintään yksi prikaati pysyvästi Suomeen tai Baltiaan ja vähintään kaksi prikaatia Puolaan.
– Trumpin hallinnon tulisi käydä koilliskäytävän valtioiden kanssa myös suoria asevoimien välisiä keskusteluja arvioidakseen, millaista huipputason tukea, kuten edistynyttä tiedustelua, sensoreja, pitkän kantaman tulta ja kyberkyvykkyyksiä, nämä maat Yhdysvalloilta puolustuksensa ja Naton yleisen pelotevaikutuksen vahvistamiseksi tarvitsevat, Michta suosittaa.
– Jos Nato 3.0 -konseptin halutaan menestyvän, Yhdysvaltojen tulisi asettaa etusijallePohjoismaiden ja Baltian maiden muodostama koilliskäytävä – uusi painopistealue, joka täyttää pelotteen ja kollektiivisen puolustuksen keskeiset edellytykset, hän kiteyttää.