Nasan Artemis II -lennon komentaja Reid Wiseman kertoo The New Yorkerin haastattelussa, että historiallinen kuulento oli miehistölle henkisesti ja fyysisesti kuormittavampi kuin moni voisi kuvitella.
Huhtikuussa toteutettu Artemis II vei neljä astronauttia Kuun ympäri ensimmäisellä miehitetyllä kuulennolla yli 50 vuoteen. Wisemanin mukaan aluksen arki oli tiivistä työtä, jatkuvaa valppautta ja sopeutumista siihen, että pienessä Orion-kapselissa yksinkertaisetkin asiat muuttuivat vaikeiksi.
Wiseman lensi Kuun ympäri yhdessä Victor Gloverin, Christina Kochin ja Kanadan avaruusjärjestön Jeremy Hansenin kanssa. Kyse oli Nasan Artemis-ohjelman ensimmäisestä miehitetystä koelennosta, jonka tavoitteena oli testata Orion-alusta ja sen järjestelmiä syvässä avaruudessa ennen tulevia kuulentoja.
Amerikkalaismedia kysyi Wisemanilta, ehtiikö ihmisen mieli harhailla, kun hän lentää kohti Kuuta. Wisemanin mukaan ensimmäinen tällainen hetki tuli vasta lennon kahdeksantena päivänä, kun miehistö oli jo palaamassa kohti Maata.
Hän kertoo alkaneensa ajatella lastensa näkemistä, mutta katkaisseensa ajatuksen heti.
– Ei, sinulla ei ole tilaa tuolle päässäsi, Wiseman kertoo sanoneensa itselleen.
Komentajan mukaan lennon ensimmäiset viisi päivää kuluivat käytännössä heräämisestä nukkumaanmenoon asti töissä. Miehistö pääsi usein nukkumaan noin tuntia myöhemmin kuin oli suunniteltu.
Yllättävä hälytys
Pieni alus teki arjesta hidasta. Neljän ihmisen piti valmistaa ruokansa samassa ahtaassa tilassa. Jos yksi miehistön jäsenistä harjoitteli, muu toiminta kapselissa pysähtyi.
Tehtävät veivät aluksi paljon enemmän aikaa kuin oli odotettu, mutta miehistö kehittyi lennon aikana nopeasti. Komentajan mukaan pitkä pohtiminen kotiin palaamisesta tai lasten halaamisesta ei olisi auttanut miehistöä.
Sen sijaan olisi ollut parempi miettiä seuraavan aamun aamiaista, muiden miehistön jäsenten tarpeita tai sitä, miten voisi auttaa alusta, lennonjohtoa ja kollegoita. Wisemanin mukaan avaruusalus voi aina yllättää.
Näin myös tapahtui. Toiseksi viimeisenä päivänä miehistö sai täyden palohälytyksen. Hälytys osoittautui vääräksi, mutta se pysäytti kaiken.
Sähköt ja ilmanvaihto katkesivat, ja kapseli jäi hetkeksi ilman ilmavirtaa. Alus alkoi lämmetä. Wiseman sanoo tilanteessa olleen myös pelkoa.
– Olet ihminen, joten kauhun hetkiä tulee, komentaja toteaa.
Miehistö kohtasi lennolla useita hetkiä, joissa hälytykset nostivat sykettä ja adrenaliinia. Ennen useita ratakorjauspolttoja aluksessa kuului jonkinlainen hälytys.
Suorituskyky nousee paineen alla
Reid Wisemanin mukaan tunteet eivät silti ole pelkästään haitta. Kun ihminen ymmärtää ne, ne voivat parantaa suorituskykyä. Hän vertaa tilannetta huippu-urheilijoihin, jotka nousevat parhaalle tasolleen paineen alla.
Astronauttien koulutuksessa tämä on hänen mukaansa keskeistä. Wiseman sanoo Nasan käytännössä totuttavan ihmisiä pelkoon.
Astronautit lentävät lentokoneita ja helikoptereita, kiipeävät vuorilla, sukeltavat merenpohjaan ja elävät veden alla. Harjoitusten tarkoitus on tehdä epämukavuudesta tuttua.
Palohälytyksen hetkellä harjoittelu näkyi Wisemanin mukaan heti. Kukaan ei lamaantunut, vaan jokainen siirtyi omaan tehtäväänsä ja miehistö alkoi käydä läpi menettelyjä aluksen ja miehistön turvallisuuden varmistamiseksi.
– Kukaan ei ollut hajamielinen. Kaikki tekivät juuri sen, mitä oli harjoiteltu tekemään, hän sanoo.
Tehtävä oli ensimmäinen miehitetty matka Kuun läheisyyteen sitten Apollo-ohjelman. Sen onnistuminen avaa tietä Artemis-ohjelman myöhemmille lennoille, joiden tavoitteena on palauttaa astronautit Kuun pinnalle.