Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ja Kremlin avainhenkilöiden sekava retoriikka herättävät nimekkään saksalaisen turvallisuuspolitiikan tutkijan Constanze Stelzenmüllerin mukaan olennaisia kysymyksiä eurooppalaisten, transatlanttisen liittokunnan ja viime kädessä koko vallitsevan maailmanjärjestyksen tulevaisuudesta.
Entisen liittokanslerin Angela Merkelin edustamalle saksalaisten poliitikkojen sukupolvelle se herättää hänen mukaansa myös tärkeitä kysymyksiä menneisyydestä.
– Mitä he olisivat voineet tietää tai ainakin ennustaa? Minkä verenvuodatuksen he olisivat voineet estää, amerikkalaisessa Brookings Institution -ajatushautomossa työskentelevä Stelzenmüller kysyy Financial Timesissa.
Moni heistä on hänen mukaansa viimeaikoina ilmaissut julkisesti katumustaan menneistä virheistä. Joukkoon ei kuitenkaan kuulu vuosina 1998–2005 liittokanslerina toiminut Venäjän energialobbari Gerhard Schröder, joka myötäilee yhä Vladimir Putinia mitään katumatta.
– Saksan presidentti ja entinen ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier kuitenkin on myöntänyt tehneensä ”virheitä” toimissaan suhteessa Venäjään. Samoin on tehnyt Sigmar Gabriel, hänen seuraajansa ulkoministeriössä, Stelzenmüller toteaa.
– Heidän katumuksensa vaikuttaa vilpittömältä. Voisi kuitenkin toivoa, että se olisi hieman vähemmän niukkasanaista ottaen huomioon, miten kauan ja laajasti he olivat sitoutuneita niihin virheisiin, joita he nyt pahoittelevat.
Liittokansleri ummisti silmänsä
Frank-Walter Steinmeier oli Constanze Stelzenmüllerin mukaan Saksan naiivin Venäjä-politiikan keskeinen toteuttaja vuodesta 1998 lähtien, jolloin hänestä tuli Schröderin avustaja liittokanslerinvirastossa. Sigmar Gabriel puolestaan myi Saksan suurimmat kaasuvarastot Gazpromille sen jälkeen, kun Venäjä oli jo vallannut Ukrainalle kuuluvan Krimin ja liittänyt sen laittomasti alueeseensa.
– Entä entinen liittokansleri Angela Merkel, joka oli kansallisen strategian ylin linjaaja 16 vuoden ajan vuosina 2005–2021, Stelzenmüller kysyy.
Merkel jätti virkansa omasta aloitteestaan ainoana liittokanslerina toisen maailmansodan jälkeen. Hän oli kotimaassaan suosittu johtaja ja häntä pidettiin kansainvälisillä foorumeilla yhtenä Saksan suurimmista sodanjälkeisistä johtajista. Venäjän 24. helmikuuta aloittama laajamittainen hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin Stelzenmüllerin mielestä heittänyt synkän varjon koko hänen pitkän kautensa ylle.
– Eikö hänen olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota Vladimir Putinin harjoittamaan kansalaisyhteiskunnan tukahduttamiseen ja poliittisten vastustajien murhiin Venäjällä? Siihen, miten tämä myrkytti eurooppalaista politiikkaa disinformaation ja korruption avulla, rakensi maanosan laajuista riippuvuussuhdetta venäläiseen kaasuun, sijoitti keskipitkän kantaman ohjuksia Kaliningradiin ja ilmaisi yhä selvemmin imperialistisia pyrkimyksiä, Stelzenmüller ihmettelee.
– Eikö hänen olisi pitänyt nähdä, että Putinin valtakautensa alussa aloittaman hyökkäyksen Tšetšeniaan, vuoden 2008 Georgian sodan, vuonna 2014 tapahtuneen Krimin valtauksen ja kahdeksan vuotta kestäneen, 14 000 kuolonuhria vaatineen Donbasin sodan välillä oli yhteys?
”Ei mitään kaduttavaa”
Ne, jotka ovat odottaneet Merkeliltä oman virkakautensa itsekriittistä tarkastelua, ovat Stelzenmüllerin mukaan joutuneet ainakin toistaiseksi pettymään.
– En näe, että minun pitäisi nyt sanoa, että olen toiminut väärin. Siksi en aio pyytää anteeksi, Merkel sanoi julkisessa puheenvuorossaan kesäkuun alussa.
Viesti saksalaisille oli Stelzenmüllerin mukaan selvä: entisellä liittokanslerilla ei mielestään ole mitään kaduttavaa.
– Merkel väitti aina nähneensä Putinin todellisen luonteen: ”Tiesin aina, että hän halusi tuhota Euroopan”. Silti hän korosti – bismarckilaisen reaalipolitiikan henkisellä lauseella – että oli tärkeää ylläpitää ”kauppasuhteita” ”maailman toiseksi suurimpaan ydinasevaltaan, Stelzenmüller toteaa.
Olennaista on hänen mukaansa se, että Merkel on aina pyrkinyt ongelmien täydelliseen ymmärtämiseen ja niiden hallitsemiseen – ei niiden ratkaisemiseen. Samaan ajattelutapaan lankesivat lopulta hänen hallituskumppaninsa, mutta myös Saksan elinkeinoelämä ja saksalaiset äänestäjät. Hänen johdollaan Saksa on vältellyt toimijuutta ja vastuuta.
– Reseptiksi, jonka avulla pitäisi kohdata kahlitsematon ja totalitaarinen Venäjä – sekä täynnä jatkuvia mullistuksia ja häiriöitä oleva tulevaisuus – se ei ole vain hyödytön, vaan suorastaan holtiton, Stelzenmüller arvioi.
