Arvostettu ruotsalainen Venäjä-asiantuntija Anders Åslund arvioi, että Kiina pyrkii vähitellen hivuttautumaan kauemmas Vladimir Putinista. Sen sijaan Xi Jinping vaikuttaa vaalivan suhdettaan Venäjän pääministeri Mihail Mishustiniin, Åslund kirjoittaa Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa blogissaan.
Xi ja Putin tapasivat Moskovassa maaliskuussa. Åslundin mukaan mikään tapaamisessa neuvoteltu ei vaikuta menneen Putinin kannalta oikein: Xi painoi jarrua Power of Siberia 2 -kaasuputken suhteen, eikä hän vaikuta sallineen aseiden tai herkkäluonteisen teknologian myyntiä Venäjälle.
– Erikoista kyllä, Xi järjesti Kiinan tiukan protokollan vastaisen erillisen tapaamisen pääministeri Mishustinin kanssa, Åslund huomauttaa.
Vastauksena Kiinan pääministeri Li Qiang kutsui Mishustinin toukokuun lopussa vierailulle Kiinaan. Näin hänestä tuli korkea-arvoisin venäläinen, joka maassa on vieraillut hyökkäyssodan laajentamisen jälkeen.
– Vierailun toisena päivänä Xi Jinping vastaanotti Mishustinin Pekingin Mahtavassa kansan salissa, jälleen täysin Kiinan ja Venäjän protokollien vastaisesti, Åslund kirjoittaa.
– Jos on olemassa joku kiinalaisia johtajia tiukempi protokollan noudattaja, se on luultavasti Putin. Huolimatta kaikista tervehdyksistä Putinille ja Putinilta, joita Xi ja Mishustin keskenään vaihtoivat, herää ilmeinen kysymys: miksi Mishustin kutsuttiin Putinin sijaan? Tämä ei voinut olla Venäjän johtajan mieleen, hän jatkaa.
Tutkija huomauttaa, ettei Mishustin ole ollut läsnä Venäjän turvallisuusneuvoston kokouksissa vierailunsa jälkeen. Poissaolojen syistä ei koskaan tiedoteta, mutta Åslundin arvion mukaan se vaikuttaa olevan Putinin vastaus Mishustinin saamaan kutsuun.
Tutkija näkee neljä osoitusta pyrkimyksistä
Åslund kirjoittaa, että Kiina vaikuttaa olevan kiinnostuneempi USA:n ja EU:n pakotteiden välttämisestä, kuin Venäjän tukemisesta tämän hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaan. Näin maiden välille ennen hyökkäyssotaa julistetulla ”rajattomalla ystävyydellä” vaikuttaa sittenkin olevan rajoja.
Kiina sanoo myös vaativansa yleisesti hyväksytyn kansainvälisen oikeuden tiukkaa noudattamista. Tätä kautta se käytännössä vastustaa Venäjän hyökkäystä.
Maa on myös osittanut epäluottamusta Putiniin ja voi hakea Mishustinista uskottavaa vaihtoehtoa. Åslundin mukaan ei ole relevanttia pohtia, kuinka realistinen tämä vaihtoehto on.
– Neljänneksi, ilmeisesti rajaamalla Mishustinin kahden viimeisimmän turvallisuusneuvoston kokouksen ulkopuolelle Putin osoittaa kiinnittäneensä näihin asioihin huomiota ja olevansa niihin tyytymätön. Tavallinen toimintatapa olisi ollut kutsua Mishustin turvallisuusneuvostoon kertomaan, mitä tämä oppi Kiinassa, Åslund kirjoittaa.
– Mishustin jätetään usein huomiotta nyky-Venäjän valta-asetelmia pohdittaessa, mutta hänen suhdettaan sekä Putiniin että Kiinaan tulisi seurata tarkasti.
