Toimittaja Tom Munch kirjoittaa Byline Timesissa Venäjän toiminnan sijaan Ukrainan puolustautumista arvostelevan Amnesty-raportin taustoista. Venäjä on käyttänyt jo raporttia perustellakseen omaa toimintaansa ja syyllistääkseen puolustavaa Ukrainaa.
Ukrainasta raportoinut Munch kertoo artikkelissa istuneensa Amnesty Internationalin vanhemman kriisitutkijan Donatella Roveran kanssa kramatorskilaisen hotellihuoneen keittiössä samaan aikaan, kun venäläisen tykistön tasainen kumina kuului ikkunan takana.
– Sen sijaan, että Amnestyn henkilökunta olisi ollut järkyttynyt Venäjän heltymättömästä tulituksesta, he olivat enemmän huolissaan siitä, että Ukrainan armeijan yksikkö oli majoittunut erään koulurakennuksen kellariin.
Munch kertoo, että he kaikki olivat käyneet kyseisessä rintaman läheisyydessä sijaitsevassa Bahmutin hylätyssä kielikoulussa, joka oli muutettu väliaikaisesti ukrainalaisyksikön parakiksi.
– Tämä ei ole sotarikos. Armeijalla on täysi oikeus ottaa evakuoitu oppilaitos hallintaansa, huomauttaa Munch.
Hän kirjoittaa, että ”toki tämä rakennus ei enää tarjonnut siviileille suojaa”, mutta joka tapauksessa tien toisella puolen ollut kerrostalo oli jo lähes kokonaan evakuoitu.
– Rovera intti, että armeijan läsnäolo asuinalueella oli ”kansainvälisen humanitäärisen oikeuden rikkomus”. Kun tinkasin, kuinka muuten Ukrainan armeija voisi puolustaa asuinaluetta, vastasi Rovera, että se on merkityksetöntä.
Munch huomautti, että tuolla logiikalla Ukrainan tulisi hylätä kaikki suuret asutuskeskuksensa, kuten suurkaupunki Harkovan.
– No, heidän tulee välttää ottamasta asemia asuinalueilla. Kansainvälinen humanitäärinen oikeus on tämän suhteen erittäin selvä, vastasi Rovera.
Munch kirjoittaa kertoneensa, että Amnestyn raportti ei saisi myönteistä vastaanottoa, koska se ei tehnyt erottelua puolustuksellisen ja hyökkäyksellisen kaupunkisodankäynnin välillä.
– Mutta kirjoittajat näyttivät jo päättäneen: Ukraina vaaransi omat siviilinsä pelkästään yrittämällä puolustaa kaupunkejaan, toteaa Munch.
Hän ihmettelee, miksi raportissa väitetään, ettei ”Amnestyn tietojen mukaan itse siviilikohteissa viipyvä Ukrainan armeija ole kehottanut tai auttanut siviilejä” poistumaan sota-alueilta.
– Tosiasiassa Ukrainan viranomaiset ja armeija vaativat toistuvasti siviilejä jättämään aktiiviset sota-alueet ja tarjosivat evakuointimahdollisuuden niille, jotka halusivat.
Hän huomauttaa, että hän oli itse eräässä Amnestyn raportin mainitsemassa koulurakennuksessa, joka oli tykistötulen alla Lysitšanskissa. Hän tuli itse takaisin evakuoitavien kyydillä, jonka Ukrainan armeija järjesti.
Rovera perusteli näkökantaansa jutun mukaan Munchille seuraavasti:
– Tärkeintä mitä olen oppinut seuratessani konflikteja kahden kymmenen vuoden aikana tässä työssä on, että älä koskaan asetu kenenkään puolelle. Kaikki hallitukset valehtelevat ja toimittajan tai tutkijan tehtävä on ollut tiukan puolueeton ja raportoida ainoastaan tosiasiat.
Munch toteaa, että tällainen asenne asettaa ”vahingollisella ja väärällä tavalla” samanarvoisiksi hyökkääjän ja hyökkäyksen kohteeksi joutuneen, ”aggressorin ja uhrin”.
– Tästä lähtien aina kun venäläissotilaat umpimähkäisesti hyökkäävät ukrainalaissiviilejä vastaan he viittaavat Amnesty Internationaliin puolustuksekseen.
”Amnestyllä heikko ymmärrys aseellisen konfliktin laeista”
Brittien puolustuspoliittisen ajatushautomon Royal United Services Instituten vanhempi tutkija Jack Watling sanoo, että raportti osoittaa ”huonoa ymmärrystä aseellisen konfliktin laeista”.
– Sotilaallinen tarve tulee tasapainottaa suhteellisuuden kanssa. Tulee toimia riittävästi siviilien suojelemiseksi, mutta tämä tavoite tulee tasapainottaa alueen puolustamiskäskyn kanssa. Jos vihollinen hyökkää tietylle kaupunkialueelle, tulee puolustajan ottaa se haltuunsa. Historian aikana ei ole ollut sotaa, jossa siviilit olisivat poistuneet kokonaan sotatoimialueelta.
Watling myös toteaa, että raportin esittämä ehdotus siitä, että ukrainalaisjoukkojen tulisi siirtyä läheiselle pellolle tai metsään ”osoittaa sotilaallisten operaatioiden ymmärryksen puutetta ja vahingoittaa tutkimuksen uskottavuutta”. Nämä suositukset ovat ”turhia, merkityksettömiä ja yksinkertaisia”
Artikkeli kertoo hyvin mikä meni raportissa pieleen.
"When I pressed her on how the Ukrainian Army was supposed to defend a populated area, she said that it was irrelevant." https://t.co/ZsQd6ZYyWF— Pekka Toveri (@PToveri) August 9, 2022
The @amnesty report demonstrates a weak understanding of the laws of armed conflict, no understanding of military operations, and indulges in insinuations without supplying supporting evidence. 1/4
— Jack Watling (@Jack_Watling) August 5, 2022
