Helsinki kaavailee datakeskuksia viidelle eri alueelle. Kaupunginhallitukselle esitellyn päätösehdotuksen mukaan datakeskuksia voitaisiin sijoittaa Myllypuroon, Salmisaareen, Heikinlaaksoon, Malmille ja Östersundomiin.
Nopeimmin rakentamisvalmiudessa olisi Myllypuron alue, jossa rakentaminen voisi alkaa kaupungin alustavan arvion mukaan vuonna 2028. Salmisaaren alustava ajankohta on 2030 sekä Heikinlaakson ja Malmin 2031. Östersundomissa rakentaminen olisi mahdollista vasta 2040-luvulla.
Kaupungin tavoitteena on mahdollistaa 2–3 uuden datakeskushankkeen toteutuminen kaupunkirakenteeseen sopiville paikoille. Tavoite sisältyy Helsingin vuosien 2026–2029 kasvun, osaamisen ja elinvoiman linjauksiin.
Datakeskuksia voitaisiin sijoittaa muun muassa toimitila- ja energiahuollon alueille sekä liikenteen melualueille.
Sen sijaan niitä ei haluta paikkoihin, joissa maa soveltuu paremmin asumiseen tai työpaikkavaltaiseen rakentamiseen. Myös kaupungin arvokkaimmat luontoalueet rajattaisiin niiden ulkopuolelle.
Hukkalämpö kaukolämpöverkkoon
Helsinki perustelee uusien datakeskusten tarvetta muun muassa niiden tuottamalla hukkalämmöllä. Kaupungin mukaan tiivis kaupunkirakenne antaa hyvät mahdollisuudet hyödyntää lämpö suoraan kaukolämpöverkossa.
Kaupungin tavoitteena on saada datakeskuksista hyödynnettävää lämpöä noin 350 megawatin verran vuoteen 2035 mennessä ja noin 500 megawatin verran vuoteen 2040 mennessä.
Kaupungin alustavassa tarkastelussa Myllypuron datakeskuksen merkitys energiajärjestelmälle olisi noin 40 megawattia, Malmin 80, Salmisaaren 100 ja Heikinlaakson 140 megawattia. Östersundomin mahdollinen keskus olisi vaihtoehdoista suurin noin 250 megawatilla.
Kaupunginhallitus käsitteli datakeskusten sijoittamisperiaatteita 19. lokakuuta, mutta päätti jättää asian kahdeksi viikoksi pöydälle.