Niin kutsuttu vanhan talon eli mummolan haju ei suoraan kieli homeongelmasta, sanoo Asumisterveysliitto AsTe ry:n toiminnanjohtaja Hannele Rämö Maaseudun tulevaisuudelle. Rämö korjaa yleistä käsitystä, jonka mukaan home haisisi aina ihmisen nenään.
Rämön mukaan mummolan hajuna tunnettu tuoksu kohtuu siitä, että 1930–1980-luvuilla puutavaraa suojattiin sinistymiseltä ja laholta laajasti kloorifenoleilla.
Kemikaalia voi löytyä esimerkiksi valesokkelista, lattiarakenteista, purueristeistä ja kattorakenteista – paikoista, jotka ovat kosteudelle alttiina. Kosteudessa kloorifenolista muodostuu kloorianisolia, joka haisee pahalta.
Kloorianisolin ei arvella olevan terveydelle vaarallista. Koska mummolanhaju syntyi kosteudesta, rakenteissa voi kuitenkin olla myös hometta.
Rakenteisiin pinttynyt mummolanhaju on äärimmäisen sitkeää ja se tarttuu lähes kaikkeen irtaimistoon ja myös ihmisiin. Eristeet voi vaihtaa uusiin, mutta haju pysyy.
– Tiedän tapauksia, joissa ihmiset ovat korjanneet taloaan turhaan 150 000–400 000 eurolla, Rämö kertoo.
Haisevaa taloa on vaikea tai jopa mahdotonta myydä.
LUE MYÖS:
Pankki ei myöntänyt lainaa 20 000 euron rintamamiestalolle