Venäjän mahdollinen uusi liikekannallepano on herättänyt keskustelua kansainvälisessä julkisessa keskustelussa ja asiantuntijoiden keskuudessa.
– Venäjän sota Ukrainassa on muuttunut kylmäksi matematiikaksi: Ukraina tekee Venäjälle noin 35000 sotilaan tappiot kuukaudessa, kaatuneina tai haavoittuneina. Venäjä saa rekrytoitua noin 27000 miestä. Erotus on Putinin ongelma. Se voi johtaa uuteen mobilisaatioon jo syksyllä, toteaa kokoomuksen kansanedustaja, sotatieteidentohtori Jarno Limnell X-palvelussa.
– Joulukuussa tappiosuhde oli noin 1:3: yksi ukrainalainen sotilas kolmea venäläistä kohti. Nyt puhutaan jo jopa suhteesta 1:8. Jos tämä suunta pitää, Venäjän massaetu ei katoa yhdessä yössä, mutta se muuttuu koko ajan kalliimmaksi ja vaikeammaksi ylläpitää – ja paine kasvaa.
Siksi Venäjän mahdollinen uusi liikekannallepano ei olisi Limnellin mielestä voimanosoitus, vaan se olisi merkki pakosta.
– Kreml on yrittänyt välttää vuoden 2022 kaltaista poliittista riskiä ostamalla sotilaita rahalla, vangeilla, aluekiintiöillä ja hiljaisella painostuksella. Malli yskii nyt jo pahasti.
Kansanedustajan mukaan vuoden 2022 “osittainen” liikekannallepano näytti, mitä Venäjän presidentti Vladimir Putin pelkää.
– Sotaa ei enää katsottu televisiosta, vaan kutsu saattoi tulla omaan kotiin. Se synnytti pakoa, protesteja, hallinnollista kaaosta ja pelkoa. Siksi Kreml on välttänyt uutta avointa aaltoa aivan viimeiseen, Limnell toteaa.
– Venäjältä eivät ole loppuneet miehet. Siltä ovat loppumassa helpot miehet: ne, jotka lähtevät nopeasti, vapaaehtoisesti ja ilman poliittista hintaa. Kun tappiot ylittävät rekrytoinnin, Kreml joutuu etsimään uusia keinoja pitää sotakoneensa käynnissä syksyn vaalien jälkeen.
Pakkomobilisaatio
Jarno Limnell katsoo, että Kreml ei ehkä käytä sanaa mobilisaatio.
– Todennäköisempi malli on uusi pakkomobilisaatio ilman nimeä: sähköisiä kutsuja, matkustusrajoituksia, varusmiesten painostusta sopimuksiin, alueellisia kiintiöitä ja “rotaatiota”, jolla myydään lisää miehiä rintamalle vaivihkaa.
Venäjän tulevat duuman vaalit tekevät ajoituksesta olennaisen.
– Ennen vaaleja Kreml haluaa vakauden näytelmän: Putin hallitsee, kansa tukee, sota etenee. Vaalien jälkeen avautuu ikkuna epäsuosittuun päätökseen. Siksi syksy 2026 on tärkeä seurantahetki meille Suomessa, Limnell sanoo.
– Jos uusi aalto käynnistyy vaalien jälkeen, se kertoo yhdestä asiasta: Putin ei valmistaudu lopettamaan sotaa, vaan jatkamaan sitä vuosia. Mobilisaatio olisi signaali pitkästä kulutussodasta, jossa Venäjä hyväksyy suuret tappiot ja siirtää laskua omalle kansalleen edelleen.
Limnellin mielestä uudet miehet eivät kuitenkaan ratkaise kaikkea sotilaallisesti.
– Heidät pitää kouluttaa, varustaa, johtaa ja huoltaa. Venäjän ongelma ei ole vain määrä vaan laatu: upseerit, aliupseerit, motivaatio ja kyky selvitä taistelukentällä, jossa kaikki näkyy koko ajan. Rintamalla 20–40 km kill zone, hän muistuttaa viitaten niin sanottuun tappovyöhykkeeseen, joka ulottuu etulinjasta molempiin suuntiin.
Hänen mukaansa Suomen on tehtävä tilanteesta johtopäätös:
– Venäjän mahdollinen uusi mobilisaatio ei tee siitä vahvempaa hetkessä, mutta vaarallisemman se voi Venäjästä tehdä. Kun autoritaarinen valtio alkaa paikata strategista epäonnistumista pakolla, se ottaa suurempia riskejä. Tämä on nähtävä ajoissa.