Helmikuussa 2022, vain kolme päivää sen jälkeen, kun Venäjä oli aloittanut täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan, Saksan liittokansleri Olaf Scholz puhui Zeitenwendestä – murroksesta maansa turvallisuuspoliittisessa ajattelussa.
Lähes kaksi vuotta myöhemmin kyse on kuitenkin saksalaistutkija Ulrich Speckin mukaan edelleen pikemminkin mahtipontisista sanoista kuin todellisista teoista.
Kulissien takana Scholz ja ulkoministeri Annalena Baerbock ovat hänen mukaansa eri mieltä siitä, mitä murroksen tulisi tarkoittaa ja millaista uutta strategiaa se käytännössä edellyttäisi.
– Siinä missä Scholz näkee syntymässä olevan harmonisen maailman, jota ”uusien valtakeskusten” monenkeskinen yhteistyö kannattelee, Baerbock ennakoi voimistuvia konflikteja ja kiistoja, ulko- ja turvallisuuspoliittisessa DGAP-ajatushautomossa työskentelevä Speck toteaa Internationale Politik Quarterly -lehdessä.
Scholz vannoo hänen mukaansa yhä Saksan ulkopolitiikan vanhan paradigman nimiin luottaen kansainvälisiin kumppanuuksiin ja rajoittamattomaan globalisaatioon. Baerbockille taas Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tehnyt selväksi, että autoritaariset valtiot muodostavat vakavan uhan vapaudelle ja demokratialle.
Voima on vapauden edellytys
Tosiasiat puhuvat Speckin mukaan ulkoministeri Baerbockin näkemyksen puolesta.
– Venäjän hyökkäyssota ei ole vahinko, vaan se on seurausta uuden geopoliittisen asetelman logiikasta, hän sanoo.
– Vahvat autoritaariset valtiot haastavat liberaalia järjestystä perustavanlaatuisesti. Moskova ja Peking tekevät yhä tiiviimpää yhteistyötä. Niiden pyrkimyksenä ei ole vain laajentaa alueellista valta-asemaansa klassisen valtapolitiikan sääntöjen mukaisesti, vaan myös luoda uusi maailmanjärjestys, joka palvelee niiden etuja sekä takaa niiden itsevaltaisten hallintojen turvallisuuden ja globaalin ylivallan pitkällä aikavälillä, hän toteaa.
Tässä kovassa ja vaarallisessa globaalissa ympäristössä on Speckin mukaan ymmärrettävä, että konfliktia, jota läntiset demokratiat ovat pyrkineet välttämään lähes millä hinnalla hyvänsä, ei voida enää sivuuttaa.
– On ymmärrettävä, että Keski- ja Itä-Euroopan, Intian valtameren ja Tyynenmeren alueen sekä Lähi-idän jännitteet ja konfliktit ovat osa yleistä haastetta, johon liberaalin ja demokraattisen järjestyksen kannattajien on vastattava asettumalla torjumaan autoritaarisia voimia.
Saksan on hänen mukaansa opittava toimimaan voimapolitiikan maailmassa toteuttamalla itse voimapolitiikkaa, jonka maa on toisen maailmansodan jälkeisestä perustamisestaan lähtien jättänyt pääosin Yhdysvaltojen harteille.
– Se tarkoittaa sotilaallisen voiman olennaista kasvattamista, sillä se on välttämätöntä maailmassa, jossa sodasta ja sotilaallisesta painostuksesta on jälleen tullut arkipäivää. Pelotevaikutus ja puolustuskyky ovat liberaalin ja demokraattisen järjestyksen ylläpitämisen perusedellytyksiä, Speck painottaa.
Juuri tämän pitäisi hänen mielestään olla Saksan Zeitenwenden todellinen ydin.