Nuorten mielenterveysperusteinen työkyvyttömyys ei ole kasvussa, vaan ennemminkin taittumassa laskuun. Tämä ilmenee työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisen juuri julkaistusta tutkimuksesta.
– Ongelmana ei ole nuorten putoaminen työelämästä kuormituksen takia, vaan työllistymisen vaikeudet, tiivistää Ilmarisen asiantuntijapsykologi Simo Levanto tiedotteessa.
Huolen aihe ei siis ole niinkään se, että nuorten hyvin alkaneet työurat katkeaisivat liialliseen kuormitukseen. Sen sijaan työkyvyttömyyseläkettä hakevat nuoret, jotka eivät ole vielä työelämään päässeetkään. Työkyvyttömyyseläkehakemusten määrä onkin kasvanut erityisesti työelämän rajalla tai työelämän ulkopuolella olevien nuorten keskuudessa.
– On tärkeää tukea nuoria työelämään siirtymisessä. Jokaiselle nuorelle täytyy tarjota turvallinen ja sujuva alku työuralle, Levanto sanoo.
Tutkimuksessa ilmeni, että nuoret ovat varsin kahtiajakautunut ikäryhmä. Näitä ryhmiä erottaa erilainen suhtautuminen ja motivaatio työhön.
– Osa käy töissä palkan takia, eikä työ tai siinä kehittyminen ole niin merkityksellistä. Osa taas on eritäin tavoitteellisia, sosiaalisia ja innokkaita. Heillä on halu pärjätä, kehittyä ja edetä nopeasti, Levanto kuvailee.
Myös nuorten lähtökohdat, kuormitustekijät ja työkyvyn ongelmat ovat erilaisia.
– Osan on vaikea kiinnittyä työhön, eikä edellytyksiä työn tekemiseen ole tarpeeksi. Osalla taas edellytykset ovat kunnossa, mutta ongelmana ovat työn liika vaativuus ja epäselvät tavoitteet.
Kyselytutkimuksessa nuoret työntekijät arvioivat omaa työkykyään asteikolla 0–10. Keskiarvo oli 7,6. Tulokset ovat olleet samaa tasoa myös muissa selvityksissä.
Tutkimuksessa nousi esiin huomattavia eroja kohtalaisen ja alentuneen työkyvyn (0–7) ja hyvän tai erinomaisen työkyvyn (8–10) ryhmien välillä. Eroja oli työntekijöiden omissa voimavaroissa, työn voimavaroissa, stressissä ja palautumisessa sekä työssä suoriutumisessa.
– Työhön liittyvällä stressillä on enemmän merkitystä kuin yksityiselämän stressillä. Työn vuoksi koettu stressi liittyy vahvemmin työkykyyn. Johtamisella sekä työpaikan käytännöillä ja tukitoimilla voidaan tukea nuorten työntekijöiden työkykyä merkittävästi, Levanto sanoo.
– Nuorten työkyvyn tukeminen vaatii toki henkilökohtaisten voimavarojen, työelämävalmiuksien ja työolosuhteiden kehittämistä. Työllä on kuitenkin suuri merkitys. Omat voimavarat luovat edellytykset, mutta työolosuhteet, työssä suoriutuminen ja johtaminen muuttavat ne työkyvyksi, Levanto sanoo.
Esihenkilöt näkevät nuorissa paljon hyvää
Esihenkilöiden haastatteluissa nousi esille se, että nuoret ovat rohkea ja avoin sukupolvi, joka haastaa työn merkitystä ja työn tekemisen tapoja.
Esihenkilöt arvioivat nuorten työelämätaidot hyviksi ja näkevät nuorissa paljon hyvää. Työelämän pelisääntöjä ei kuitenkaan aina ymmärretä, eikä näitä valmiuksia selvästi opeteta missään.
– Työnantajien on tärkeää ottaa vastuuta näiden taitojen vahvistamisesta. Työnantajilla on tässä selkeä kasvatusvastuu, Levanto korostaa.
Nuorten odotukset työelämälle ovat varsin realistisia. Joustavuus ja palaute koetaan erityisen tärkeinä.
– Nuoret haluavat turvatun työn, joka tarjoaa säännölliset tulot. Työkaverit ovat tärkeitä, samoin se, että työn kuormittavuus on inhimillisellä tasolla. Odotukset ovat siis hyvin realistisia, Levanto summaa.
Toisaalta työn merkitys on nuorilla erilainen kuin aiemmilla sukupolvilla.
– Tässä on selkeästi nähtävissä arvomuutos. Nuoret työntekijät arvostavat vapaa-aikaa enemmän kuin aiemmat sukupolvet. Töissä käydään elämisen takia, ei eletä työn takia, Levanto sanoo.
Ilmarisen tutkimuksessa selvitettiin alle 35-vuotiaiden nuorten työkykyä ja työelämävalmiuksia. Tutkimus koostui tilastoanalyyseista, esihenkilöiden haastatteluista ja kyselytutkimuksesta. Kyselytutkimukseen vastasi 4 219 nuorta työntekijää.
