Vallanvaihto aikanaan Kremlissä voi muistuttaa Venäjän aikaisempia vallanvaihtoja, arvioi Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma.
Länsimaissa ja julkisuudessa on pohdittu kiristyneen turvallisuuspoliittisen tilanteen lomassa, millä tavalla valta Kremlissä aikanaan vaihtuu. Optimistit näkevät positiivisen käänteen. Pessimistit pelkäävät aggressiivisen linjan jatkuvan.
Tällä hetkellä jokaisen Venäjällä toimivan poliittisen, taloudellisen tai sotilaallisen vaikuttajan asema perustuu siihen, että heillä on suhteita maan ylimpään johtoon ja presidentti Vladimir Putiniin. Vallan vertikaalia ei haluta horjuttaa, koska toimijan asema heikkenisi.
Venäjän lähihistoria kertoo, että valtaa hajautettiin ja keskitettiin eri vaiheissa Neuvostoliiton aikana.
– Historia ei toista itseään laajojen asiakokonaisuuksien osalta, mutta tietyissä yksittäisissä piirteissä ja suppeammissa kehityskuluissa voi olla tietynlaisia yhtäläisyyksiä (menneisyyden aikakausien kanssa), Aunesluoma sanoo Verkkouutisille.
– Esimerkiksi se, miten valta vaihtuu Venäjällä. Siinä voi olla hyvinkin paljon samankaltaisuuksia aikaisempiin vallanvaihdoksiin nähden. Siinä mielessä voi ajatella, että historia toistaa itseään suppeammassa merkityksessä.
Hänen mukaansa valta vaihtuu usein niin, että se ensin hajautuu ja sitten taas uusi johtaja keskittää sitä itselleen. Neuvostoliitonkin aikana eri vaiheissa valtaa jaettiin enemmän kommunistisen puolueen ylätasolla ja sitten sitä taas keskitettiin enemmän yhdelle taholle.
Näin tapahtui myös Venäjän keisarikunnan aikana. Oli heikompia ja vahvempia keisareita. Heikompien keisareiden ministereillä oli enemmän valtaa käytännön asioiden hoidossa.
Aunesluoma ei usko yleisellä tasolla kattaviin historiallisiin analogioihin. Hän näkee kuitenkin paljon yksittäisiä asioita ja kehityskulkuja, jotka muistuttavat toisiaan ajan yli.
– Historia ei toista itseään. Menneisyyden aikakaudet eivät ikinä palaa, eivätkä historialliset kokonaisuudet tule sellaisenaan takaisin. Eli uutta kylmää sotaa tai maailmansotia ei tule sellaisina kuin ne aikaisemmin olivat. Eihän toinenkaan maailmansota näyttänyt siltä, miltä ensimmäinen maailmansota näytti.
Suppeammassa merkityksessä näitä historiallisia analogioita voi esiintyä.
– Mutta itse kyllä rajaisin ne suhteellisen tiukasti tiettyihin asiakokonaisuuksiin. En usko siihen, että elämme uudelleen esimerkiksi 1930-lukua. Se on liian suuri yleistys, Aunesluoma toteaa.
– Nykyhetkessä voi olla joitakin 1930-luvun piirteitä. Mutta eivät yksittäiset piirteet – poliittinen polarisaatio ja suurvaltojen väliset jännitteet – tehneet toisesta maailmansodasta väistämätöntä, vaan siihen vaikutti lopulta se kokonaistilanne.
Tällä hetkellä maailmanpolitiikkaa ja tapahtumia pyritään usein tulkitsemaan selityksillä, joiden mukaan nyt eletään uudestaan jotain tiettyä aikakautta.
– Minä vastustan alituista historiaan peilaamista. Se ei ammattitutkijan silmin vaikuta perustellulta, Aunesluoma sanoo.
