Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorossa esitetään kuuden miljardin sopeutusta julkiseen talouteen tulevalle vaalikaudelle ja kolmen miljardin sopeutustoimia seuraavalle vaalikaudelle. Syy on hyvin perusteltu. Se on hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen. Jos haluamme, että myös seuraavat sukupolvet saavat elää maassa, jossa koulutus on ilmasta, terveydenhoito kaikkien saatavilla ja sosiaaliturva kohtuullista, niin nyt on aika toimia.
Vuoden 2023 budjetin käsittely on eduskunnassa loppusuoralla. Luvut kertovat paljon. Budjetin loppusumma on 80 miljardia ja siitä kahdeksan miljardia rahoitetaan velanotolla. Valtion tulot riittävät siis vain 90-prosenttisesti menoihin eli joka kymmenes vanhainkotipaikka, kouluateria tai kansaneläke maksetaan velan avulla. Kaikkineen valtio on tällä vaalikaudella velkaantunut lähes 40 miljardia euroa, joista ETLAn arvion mukaan yli 11 miljardia on muuta kuin Ukrainan sodasta tai koronasta johtuvaa.
Vaalikauden alussa vasemmistopuolueet puolustivat velanottoa sillä, että korot ovat alhaalla. Esimerkiksi Paavo Arhinmäen mukaan valtion ei tarvitse koskaan maksaa velkoja pois. Nyt ollaan palaamassa normaaliin aikaan, jossa rahalla on hinta. Ensi vuoden budjetissa valtion menot nousevat 1,5 miljardiin euroon ja vielä paljon korkeammalle ajaudutaan, jos korkojen nousu jatkuu samalla, kun vanhat edulliset valtion lainat päättyvät ja ne pitää uusia.
VM:n virkamiespuheenvuoro kertoo hyvin sen, että Sanna Marinin hallituksen holtittomalla talouslinjalla ei voida jatkaa. Kokoomus on kertonut oman vaihtoehtonsa, joka on mittaluokaltaan samaa suuruusluokkaa kuin VM:n esitys, vaikka painottuukin tasaisesti kahdelle seuraavalle vaalikaudelle. Perussuomalaiset ovat myös suhtautuneet vakavasti valtiovarainministerin esitykseen.
Huolestuttavinta on se, että SDP:llä lamput eivät näytä vieläkään syttyvän. Pääministeri Sanna Marin on jo ehtinyt toteamaan, että SDP ei suostu leikkaamaan sosiaaliturvasta, sosiaali- ja terveysmenoista ja koulutuksesta. Nämä kolme asiaa ovat budjetin suurimmat menot, joten muista osista on vaikea mittavia säästöjä ottaa. Marinille ovat toistaiseksi säästökohteiksi kelvanneet vain tilakustannukset ja matkakulut, jotka ovat valtion budjetista vain murto-osia.
Hyvä kysymys on, että mitä SDP oikeasti tavoittelee? Jos puheet on tarkoitettu vaalikentille, niin nyt ei ole populismin aika. Jos säästöistä pidättäytyminen ja siten velkaantumisen jatkaminen on tarkoitettu vakavaksi linjaukseksi, niin mitä ihmettä SDP hakee? Onko sen tavoitteena oikeasti romuttaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja? Eikö SDP:ssä ymmärretä, että sen tien päässä on amerikkalainen yhteiskunta, jossa laadukasta palvelua saavat vain ne, joilla on rahaa tai yksityiset vakuutukset kunnossa? Eikö se juuri ole se yhteiskunta, jota SDP on aina vastustanut?
Suomalaiset ansaitsevat vaalien alla kuulla haluaako SDP oikeasti pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan ja jos haluaa, niin mitä keinoja se pelastamiseksi kannattaa? VM:n virkamiespuheenvuoro on puolueettomien ammattilaisten hätähuuto nykymenolle. Se ansaitsee vakavan vastaanoton.
