Kristallilasi ja tavallinen lasi voivat näyttää lähes samanlaisilta. Ratkaiseva ero löytyy kuitenkin materiaalin sisältä: kristallin koostumusta on muutettu aineilla, jotka vaikuttavat lasin fysikaalisiin ominaisuuksiin.
Yhdysvaltalaisen Corning Museum of Glassin mukaan perinteinen lyijylasi sisältää suuren määrän lyijyoksidia. Museon määritelmässä lyijylasin valmistukseen käytetystä seoksesta vähintään 20 prosenttia on lyijyoksidia.
Lyijy muuttaa lasin ominaisuuksia. Materiaali on suhteellisen pehmeää, ja sillä on korkea taitekerroin. Tämän ansiosta valo taittuu materiaalissa voimakkaasti ja lasi näyttää erityisen kirkkaalta ja säihkyvältä.
Tästä syntyy myös yksi kristalliesineiden tunnusomaisista piirteistä: hiotut pinnat voivat hajottaa ja heijastaa valoa näyttävästi.
Corning Museum of Glassin mukaan juuri värittömästä lyijylasista käytetään yleisesti nimitystä kristalli. Museo huomauttaa kuitenkin, että nykyään kristalli-sanaa käytetään toisinaan väljemmin myös laadukkaista lasisista pöytäastioista.
Kaikki kristalli ei sisällä lyijyä
Kristallia ei silti voi nykyään määritellä yksinkertaisesti lasiksi, jossa on lyijyä.
EU:n kristallilasia koskevassa direktiivissä erotellaan useita kristallilasien luokkia niiden koostumuksen ja fysikaalisten ominaisuuksien perusteella. Varsinaisessa lyijykristallissa lyijyoksidia on vähintään 24 prosenttia. Eräässä korkeammassa luokassa pitoisuus on vähintään 30 prosenttia.
Kristallilasia voidaan kuitenkin valmistaa myös muilla koostumuksilla. EU:n määritelmissä esiintyvät lyijyoksidin lisäksi muun muassa sinkkioksidi, bariumoksidi ja kaliumoksidi. Tällaisille laseille asetetaan vaatimuksia esimerkiksi tiheyden ja taitekertoimen perusteella.
Siksi väite, jonka mukaan kaikki kristalli sisältäisi lyijyä, ei pidä paikkaansa.
Ulkonäkö antaa vihjeitä
Kristallin koostumus vaikuttaa siihen, miltä valmis esine näyttää ja tuntuu.
Perinteinen lyijykristalli on tavallista lasia tiheämpää ja voi siksi tuntua kädessä yllättävän painavalta. Korkeampi taitekerroin puolestaan saa valon käyttäytymään materiaalissa eri tavalla, mikä lisää kristallille ominaista säihkettä.
Myös kristallille tyypilliset leikatut ja hiotut kuviot korostavat vaikutusta. Corning Museum of Glassin mukaan lyijylasin suhteellinen pehmeys tekee materiaalista erityisen sopivaa tällaiseen työstämiseen.
Paino, kirkkaus tai esineestä kuuluva ääni voivat siis antaa vihjeitä, mutta niiden perusteella materiaalista ei voi tehdä varmaa johtopäätöstä.
Varmin ero tavallisen lasin ja kristallin välillä löytyy lopulta koostumuksesta.