Venäjän presidentti Vladimir Putin ja hänen pitkäaikainen aisaparinsa, ex-presidentti Dmitri Medvedev ovat omaksuneet Ukrainaa vastaan käydyn hyökkäyssodan aikana työnjaon, jossa aiemmin maltillisena pidetty Medvedev käyttää jyrkkää ja jopa fasistista kieltä, kun taas Putin esiintyy maltillisempana ”järjen äänenä”, professorit Alexander Motyl ja Dennis Soltys sanovat.
Medvedev on muun muassa verrannut ukrainalaisia torakoihin, luonnehtinut heitä hulluiksi natsinarkomaaneiksi ja selittänyt, että Venäjän ”sotilaallisen erikoisoperaation” päämääränä on kukistaa ”helvetin ylin hallitsija, mitä nimeä hän sitten käyttääkin”.
– Putin puolestaan tietoisesti välttää kuulostamasta ilmeisen sekopäiseltä, vaikka hänen julkiset lausumansa ovatkin usein kaukaa haettuja, Motyl ja Soltys sanovat Atlantic Councilin julkaisemassa artikkelissa.
Alexander Motyl on Ukrainan, Venäjän ja Neuvostoliiton asiantuntija, joka toimii valtio-opin professorina yhdysvaltalaisessa Rutgers-yliopistossa. Kanadalainen Dennis Soltys on Venäjään ja Ukrainaan perehtynyt emeritusprofessori.
– Esimerkkejä Putinin perusteettomista puheenvuoroista ovat hänen helmikuussa 2022 esittämänsä väite, jonka mukaan Ukraina on Venäjälle kuolettavan uhka, ja hänen vuoden 2021 puolivälissä kirjoittamansa pitkä artikkeli, jossa hän selitti, että Ukrainalla ei ole historiallisesti oikeutta olla olemassa itsenäisenä valtiona, he toteavat.
Myös Putinin puhetyyli on heidän mukaansa huomionarvoinen. Toisin kuin Benito Mussolinin ja Adolf Hitlerin kaltaiset 1900-luvun diktaattorit, jotka tunnettiin raivokkaasta äänenkäytöstään ja elehtimisestään, Putin esittää usein toinen toistaan törkeämmät väitteensä pehmeällä ja hillityllä äänellä luodakseen mielikuvaa tasapainoisesta ja rationaalisesta poliitikosta.
Lisää ruumisarkkuja
Moskovassa lokakuussa pidetty Valdai-klubin vuosittainen keskustelutilaisuus oli professorien mukaan hyvä esimerkki Putinin omaksumasta roolista. Avauspuheenvuorossaan hän väitti edustavansa perinteisiä arvoja, tukevansa kaikkien kansojen itsemääräämisoikeutta ja vastustavansa isolationismia sekä kaikenlaista etniseen alkuperään tai uskontoon liittyvää suvaitsemattomuutta.
– Tässä esiintyi Putin, moitteeton humanisti. Olisi vaikea kuvitella hahmoa, joka olisi kauempana Medvedevin veret seisauttavista julistuksista. Putin käyttäytyi tavalla, jonka perusteella harva uskoisi saman miehen määränneen Groznyin, Aleppon ja Mariupolin kaupunkien tuhoamisen ja vain kuukausia aiemmin aloittaneen Euroopan suurimman konfliktin sitten toisen maailmansodan, he sanovat.
Läntisiin yleisöihin Putinin esiintyminen hyvänä ja Medvedevin pahana poliisina ei heidän mukaansa enää kovin hyvin pure, vaan kuvion taustalla nähdään Venäjän imperialistiset pyrkimykset kaikessa alastomuudessaan. Venäläisille, jotka ovat kasvaneet autoritaarisessa poliittisessa kulttuurissa, Medvedevin ääriajattelu näyttäytyy kuitenkin yhä emotionaalisesti houkuttelevana ja Putinin näennäisesti maltillisempi lähestymistapa vakuuttavana.
– Kun yhä useampia venäläispoikia ja -aviomiehiä palaa Ukrainasta ruumisarkuissa, Kremlin kaksikon kestävyys joutuu aivan uudenlaiselle koetukselle, professorit toteavat.
