Suomi itsenäistyi joulukuussa 1917. Maa oli köyhä ja kansa sai leipänsä maataloudesta. Seuraavana vuonna syttyi sisällisota, joka repi kansan kahtia. Kunnes ulkoinen eksistentiaalinen uhka yhdisti kansan parikymmentä vuotta sisällissodan jälkeen. Kela perustettiin joulukuussa 1937. Ensimmäiset etuudet, joita maksettiin olivat kansaneläke ja äitiysavustus. Velkoja oli, mutta ne päätettiin maksaa pois. Suomalainen sisu oli ratkaisevassa asemassa. Mutta mitä tuo sisu on?
Suomessa sisu näkyy ilmiönä, jossa tehdään aivan kaikki ja vielä sen päälle, jotta voidaan onnistua. Ei sen vuoksi, että pyrittäisiin maksimoimaan onnistumista ja tuloksia, vaan sen takia, että pyritään välttämään epäonnistumista ja riskejä. Sisu on ollut tapa välttää riskejä. Amerikkalainen ”American spirit”, joka sisältää ”Just do it” -asenteen, on luonteeltaan erilainen kuin suomalainen sisu, vaikka molemmat sisältävätkin rohkeutta ja ahkeruutta. Siinä missä spirit ottaa pelottomasti riskejä maksimoidakseen tuloksia, sisu ottaa riskejä, vain jos sen pitää välttää epäonnistumista.
Sisu kaipaa päivitystä. American spirit ei ole ainoa mistä voimme oppia. Nimittäin meidän pitäisi myös oppia Suomen historiasta. Palauttaa mieleemme edesmenneen jalkaväenkenraalin Adolf Ehrnroothin viisaat sanat: ”Kansa joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan.”
Suomen julkinen talous voi huonosti. Julkiset menot suhteessa BKT:hen ovat noin 60 prosenttia. Erilaisia sosiaalietuuksia löytyy pitkä lista ja tukia maksetaan jatkuvasti enemmän, vailla tuloksia. Näin ei voi jatkua.
Valtiovarainministeriö arvioi, että tulevalla hallituskaudella julkista taloutta pitää sopeuttaa noin 8-11 miljardia euroa. Tulevien poliitikkojen tulee päättää, mitä toimintoja haluamme rahoittaa hupenevilla verovaroilla. Keskeistä ei ole vain sopeutuksen määrä tai kohteiden valinta, vaan lisäksi se, miten sopeutus tehdään. Mikäli veroja korotetaan, koska niinkin täytyy todennäköisesti tehdä, pitää korotusten kohdistua haittoihin, ei työnteon ja yrittämisen edellytyksiin.
Kuinka köyhästä agraarisesta yhteiskunnasta sitten tuli yksi maailman menestyneimmistä maista?
Suomesta tuli menestynyt, koska täällä jokainen kynnelle kykenevä teki töitä, ahkeruus ja yrittäminen olivat hyveitä ja laiskuutta ei katsottu hyvällä. Laiskuus oli mahdotonta ja kannattamatonta. Ahkeruus loi lisää ahkeruutta, myös esimerkin kautta. Kun yrityksiä syntyi, se loi pöhinää ja työpaikkoja, ja uuden syntymiselle oli edellytyksensä, johon kannustettiin. Moottorit toimivat, koska osat olivat oikeat. Tänä päivänä emme kuule paljon puhuttavan vastuun kantamisesta tai siitä, että ylös noustaan ja yritetään uudestaan, vaikka kaaduttaisiinkin. Oikeuksista puhuminen on se juttu, joka trendaa.
Menestymisen edellytykset ja arvot ovat ruostuneet samaan aikaan. Arvot on pistetty kummalliseen asentoon ja niistä tehdään identiteettipolitiikkaa, joka ei nosta yhtäkään vähävaraista kurjuudesta. Hiljattain oli uutinen, että opiskelijat eivät tule toimeen opintotuella. No, eivät tietenkään, koska se on tuki eikä täysihoito. Se, mikä oli aikoinaan itsestäänselvää, on vasemmiston mielestä kylmää puhetta. Totuus on se, että työ ja koulutus on vähävaraisen paras tuki ja turva.
Suomi saadaan kuntoon
Jatkuva oikeuksista puhuminen, hallinnon paisuttaminen, päällekkäiset hallinnot ja uusien tukimuotojen keksiminen yhdistettynä veronkorotuksiin eivät tule tätä maata nostamaan ylös. Suomi on kuin auto, jossa on paljon korjattavaa. Öljyn ja jarrupalojen vaihtaminen ei riitä.
Suomi tulee pärjäämään kun julkisessa taloudessa keskitytään oleelliseen ja kaikki epäoleellinen ja toisarvoinen karsitaan pois. Meidän pitää keskittyä hyvinvointiyhteiskunnan ytimeen, johon kuuluu keskeisesti koulutus, terveydenhuolto, puolustus sekä infrasruktuuri eli se, että yhteiskunnan kannalta tärkeässä roolissa olevat palvelut, rakenteet ja siihen kuuluva tieverkosto on kunnossa.
Suomalaiset pärjäävät vain, kun laitamme verotuksessa ja sosiaaliturvassa kannustimet kuntoon niin, että itsensä kehittäminen, työnteko, yrittäjyysriskin ottaminen, ahkeruus ja investoinnit ovat aina kannattavaa ihmisille ja yrityksille.
Petteri Orpon (kok.) hallitus on tehnyt paljon hyviä toimia velkaantumisen taittamiseksi ja nyt näemme, että taloudessa on merkkejä paremmasta. Suomeen kohdistuvien investointien määrä kasvoi viime vuonna 14 prosenttia. Edelleen on paljon tehtävissä. Iso laiva kääntyy hitaasti. Korjaaminen on vaikeampaa kuin osien rikkominen.
Suomi saadaan kuntoon. Meillä on mahdollisuus pelastaa hyvinvointivaltio. Kunhan me tunnustamme tosiasiat, käärimme hihat ja uskallamme tehdä rohkeita ja vaikeita säästöpäätöksiä, mutta niin, että työnteko ja yrittäjyys on aina ja selvästi sosiaaliturvaa kannattavampaa. Köyhyys vähenee vain sillä, että yhä useammalla on mahdollisuus elättää itsensä ja perheensä työllä.
Lisäksi meidän tulee tarkastella arvojamme, sitä mitä pidämme tärkeänä. Palautammeko ahkeruuden, yrittämisen, riskinoton ja vastuunkannon kunniaansa vai levitämmekö ympärillemme epäonnistumisen, uhriutumisen ja passiivisuuden viestiä, kuten veronkorotuksia haikaileva vasemmisto jatkuvasti tekee? Suomen menestys, kuten historia osoittaa, on aina perustunut ensimmäiseen.