Kansalaisten yhdenvertaisuus on perustuslain ydinajatus. Käytännössä yhdenvertaisuus ei toteudu. Erilaiset tietojärjestelmien käyttöehdot eri puolilla maata asettavat kansalaiset eriarvoiseen asemaan mm. asuinpaikan mukaan.
Paljastava esimerkki on kiinteistötietoja koskevat käyttöehdot eri puolilla maata.
Kiinteistörekisteri on eräs yhteiskunnan perusrekistereistä. Kiinteistötietojärjestelmä (KTJ) on digitaalinen tietopankki, josta saa kiinteistörekisterin ja -rekisterikartan sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin tiedot koko maasta.
Kiinteistötietojärjestelmästä selviävät kiinteistöt ja niiden omistus. Rekisterit ovat julkisia ja ne kattavat koko Suomen. Kiinteistörekisterissä on noin 2,5 miljoonaa rekisteriyksikköä.
Laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta (453/2002, kuudes pykälä) määrää: ”Maanmittauslaitoksen on järjestettävä jokaiselle mahdollisuus saada maanmittaustoimistossa maksutta luettavakseen kiinteistötietojärjestelmässä olevat tiedot ja tehdä niistä muistiinpanoja.”
Avainsanat tässä ovat: jokaiselle maksutta luettavakseen. Käytännössä lukemisen maksuttomuus on vain unelma.
Viime vuonna kiinteistötietojärjestelmän tietopalvelutuloja kertyi yhteensä 10,5 miljoonaa euroa, josta kiinteistörekisteriä pitävien kuntien (75 kpl) osuus oli 2,4 miljoonaa euroa.
Kunnissa ei anneta maksutta mahdollisuutta lukea kiinteistötietojärjestelmässä olevia tietoja ja tehdä niistä muistiinpanoja.
Kunnissa lautakunnat ovat päättäneet erityisestä hinnastosta, joka vaihtelee kunnittain. Maanmittauslaitoksen (Mml) asiakaspalvelupisteissä ja Mml:n verkkosivulla puolestaan on hinnasto, jonka mukaan selvitys maksaa palvelumaksuna vähintään 22 euroa.
Tästä poiketen ainakin Mml:n Turun asiakaspalvelupisteessä esillä olevassa hinnastossa ilmoitetaan, että alle 15 minuutin selvitys on maksuton.
Mml:n verkkosivulla puolestaan luvataan: ” Maanmittauslaitoksen asiakaspalvelussa tietoja voi katsoa haluamastaan kiinteistöstä maksutta.
Tilanne on siis se, että valtion lailla maksuttomaksi asettamasta lukumahdollisuudesta veloitetaan eri tahoilla erisuuruisia hintoja. Hintahaitari on laaja: maksuttomuudesta 108,5 euroon tunnilta.
Näin kalliiseen maksuttomuuteen meillä ei ole varaa!
Hangon kaupungin teknisessä virastossa virkailija kieltäytyi antamasta maksutonta lukumahdollisuutta, hänen esimiehensä tuki alaisensa kantaa ja lopulta jopa kaupunginjohtaja kiisti maksuttoman lukemisen.
Kunnathan eivät edes omista kyseistä dataa. Mutta silti ne rahastavat pelkästä datan lukemisesta. Toki esimerkiksi tulosteista voidaan periä kohtuullista korvausta, mutta miksi jo lukemisesta kerätään maksuja, kun lainsäätäjä on asettanut jokaiselle mahdollisuuden lukea tietoja maksutta?
Mml:n toimipisteessä Turussa virkailijan esimies suostui maksuttomaan lukemiseen ja antoi alaiselleen tätä koskevan määräyksen, siis vastoin toimipisteessä esillä olevaa kirjallista hinnastoa.
Miten on mahdollista, että ihmisiä kohdellaan näin eriarvoisesti?
Eihän maksuton lukeminen voi olla kiinni esimerkiksi rekisteristä kiinnostuneen ihmisen asuinpaikkakunnasta, asiakkaan jääräpäisestä röyhkeydestä tai muista sen kaltaisista seikoista.
Se, mikä on nykyisessä pääkaupungissa maksutonta, ei voi olla entisessä pääkaupungissa maksullista.
Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Näin kirjavat hinnat vaativat yhdenmukaistuksen.
Mml:n pitää noudattaa lakia ja taattava jokaiselle maksuton kiinteistötietojen lukeminen. Ylimpien oikeusvalvojien pitäisi, mieluiten oma-aloitteisesti, tutkia maksuttomuuden tosiasiallinen toteutuminen ja opastaa viranomaisia.
Kummassakaan asiakaspalvelupisteessä, jossa pistäydyin tätä asiaa selvittämässä, ei ollut asiakasjonoa, vaan virkailija istua jökötti paikallaan, toimettomana.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole ratkaistu ainuttakaan kiinteistötietojen maksullisuutta ja maksuttomuutta koskevaa juttua. Sekin on erikoista.
Kirjoittaja Matti Wiberg on valtio-opin professori Turun yliopistossa.
