Kun Venäjä liki vuosi sitten hyökkäsi Ukrainaan, läntinen maailma oli uskomattoman nopeasti samoilla linjoilla siitä, että hyökkääjää tulee rankaista ankarilla talouspakotteilla. Lukuisten erilaisten toimien uskottiin iskevän Venäjän talouteen niin kovin, että se harkitsisi kahdesti kannattaako sen jatkaa hyökkäyssotaansa. Ennennäkemättömillä pakotteilla ei kuitenkaan ole ollut toivottua vaikutusta. Miksi?
Taloustieteen professorina Yhdysvalloissa UCLA:ssa toimivan venäläistaustaisen Oleg Itshkokinin mukaan kyse on ennen kaikkea kahdesta asiasta.
– Yhdistelmä perustekijöistä, joista merkittävin oli valtava kauppatase tuloksena ennätyksellisistä vientituloista ja vähentyneestä tuonnista, yhdessä aggressiivisen finanssipolitiikan kanssa pankki- ja rahoitusjärjestelmän tasapainottamiseksi, toimi välttääkseen pankkiryntäyksen, joka olisi merkittävästi muuttanut koko Venäjän makrotaloudellista maisemaa vuonna 2022, professori kirjoittaa Re:Russia -sivustolla.
Kyse on siis siitä, että Venäjä on onnistunut pitämään kauppataseensa erittäin vahvassa kunnossa fossiilisten polttoaineiden viennin vuoksi. Öljyn ja maakaasun hinnat ovat olleet sodan alettua ennätyksellisen korkealla, mikä on osaltaan pitänyt talouden pyörät pyörimässä. Samalla Venäjä on pakotettu laajempaan omavaraisuuteen kun tuonti etenkin länsimaista on tyrehtynyt.
Venäjän keskuspankki on myös kyennyt käytännössä yön yli nostamaan ohjauskorkoaan jopa 25 prosenttiin. Rahoitusjärjestelmä pystyttiin myös käytännössä sulkemaan moneksi viikoksi kerrallaan. Näin radikaalia ja yhtäkkistä keskuspankkipolitiikkaa olisi käytännössä hyvin hankala toteuttaa länsimaissa. Nopea reagointi piti rahoitusjärjestelmän kasassa.
Itshkokinin mukaan vuosi 2022 oli Venäjälle tuontisulkujen, olemassa olevien tarjontaketjujen tuhoutumisen ja uusien ketjujen rakentamisen vuosi. Venäläiset ovat tästä selvinneet kohtuullisen hyvin ylimääräisen ulkomaisen valuutan virratessa sisään.
– 2023 puolestaan tulee olemaan säädettyjen tarjontaketjujen, mutta myös vientitulojen laskun ja ulkomaisen valuuttavirran tyrehtymisen vuosi joka tulee yhdistämään jatkuvaan budjettialijäämään.
– Tässä mielessä 2023 tulee vastaamaan tyypillisempää kansainvälistä talouskriisiä.
